Pikku Akan Tilkkuvakka

Ihan hupsu, 

nutturatupsu!

Miten en ollut aiemmin hoksannut laisinkaan, 

että pipolaatikkooni nutturapipo tarvitaan.

Viikko sitten törmäsin nutturapipoon Instagramissa. 

Pipoon, jossa on päälaella reikä. 

Reiästä voi vetäistä ponnarin tai nutturan pipon ulkopuolelle. 

Niin kätevää pitkätukkaiselle pipoilijalle.

Itse en ole ihan näin paksujen lankojen ystävä. 

Ehkä siis neulon jostain ohuemmastakin langasta samanmoisen. 

Tämä on kuitenkin mainio pipo välituntivalvontakuljeskeluun.

Siinä hommassa harvoin on talvella liian lämmin. 

Paksusta langasta pipon neuloo 

alle kahdessa tunnissa. 

Kun nyt alkaa neulomaan, 

niin iltalenkille on jo pipo valmiina. 

Että eipä muuta kuin lankojen etsintään, mars!

*****

Lankana tässä pipossa on Novitan Hygge wool. 

Omasta jemmasta tietenkin löysin. 

Ohje löytyy Ravelrystä.

Ohjeen on suunnitellut Tiina Kirves.

"Vuodenvartija seisoo ajan portilla, 

siinä missä vanha vuosi päättyy ja uusi syntyy. 

Ne suojaavat kulkijaa pakkaselta 

ja kantavat mukanaan 

muinaisen vartijan voimaa, 

joka ei horju, 

vaikka tuuli käy 

ja pakkanen paukkuu."

Aloitin Sukkalaatikko2026-haasteen

Olipa kiva neuloa tällaiset nopsakat sukat.

Itse käytin lankana omia jemmojani. 

Tumma harmaa on Nykälän langan Sofiaa

ja turkoosi on Novitan Seitsemää veljestä. 

Vähän sain jännätä,

riittääkö harmaa lanka. 

Onneksi riitti!

Ihan pienet nytyset jäi kumpaakin väriä. 

Neulominen on sellaista

mukavaa hetkeen tarttumista.

Siinä kiire jää, 

syke tasaantuu

ja stressi hälvenee puikkojen 

muotoillessa langasta silmukkalenkkejä. 

Pakkanen on viime viikkoina paukahdellut.

Nyt on kuitenkin mukava kymmenen asteen pakkanen

ja keveitä pakkaslumihiutaleita leijailee rauhoittavasti ilmassa. 

Mieli lepää. 

Oikeastaan nyt olisi hyvä aika laittaa

uusi neulomus puikoille.

Leppoisaa tammikuun meininkiä!

Nautiskellaan käsitöistä

ja talvesta!

Neuloin Kummitytölle 

joululahjaksi lapaset. 

Hän juhlii synttäreitään tammikuun alussa. 

Synttärilahjaksi neuloin hänelle pipon. 

Valkoisen ja pörröisen. 

Love-pipon ohje on 

Käsin tehty joulu -lehdestä. 

Neuloin pipon ohjeesta poiketen 

Novitan Seitsemästä veljeksestä ja Hehkusta. 

Osallistun tällä pipolla 

Neulojan vuosikerta -neulehaasteeseen. 

Haasteesta kerroinkin lyhyesti edellisessä postauksessani.

Minulla oli vuodenvaihteessa kaksi keskeneräistä:

edellisen postauksen käsipyyhe ja tämä pipo. 

Nyt on uusien aloitusten aika sitten. 

Viime kesänä neuloin 

keittiöluutuja pellavalangasta, KLIK.

Olen todennut ne erittäin toimiviksi, 

imukykyisiksi ja kestäviksi. 

Päätin neuloa samasta langasta

keittiöön myös käsipyyhkeen. 

Aloitin sen jo kesällä, 

mutta se jäi kesken. 

Nyt sain sen valmiiksi.

Käsipyyhe on neulottu kokonaan 

aina-oikein-neuleella. 

Reunaan virkkasin pylväitä. 

Pari vuotta sitten ompelin keittiöön kaksi pyyhenipsua, KLIK. 

Toinen nipsu oli käsipyyhettä varten 

ja toinen astiapyyhkeelle. 

Käsipyyhenipsu oli kulunut taitteelta jo lähes puhki. 

Siispä pikaompelin sen tilalle uuden. 

Vanha farkun lahje oli oikein oivallista materiaalia tähän. 

Tarran ja klipsin hyödynsin vanhasta pyyhenipsusta.

Tänään on ihanan joululoman viimeinen päivä. 

Olen keräillyt joulua pois, 

mutta kuusi saa jäädä 

vielä ainakin täksi viikoksi. 

Niin kaunis ja karistamaton se edelleen on. 

Mukava joulun tunnelma vielä 

viipyilee kodissamme, 

vaikka työ- ja kouluarki

aamulla koittaakin. 

Oikein mukavaa, 

toimivaa ja kiireetöntä

arkea Sinulle! 

*****

Osallistun tällä käsipyyhkeellä

Neulojan vuosikerta -neulehaasteeseen. 

Haaste löytyy Ig:sta Lankavimman tililtä.

Tammikuun teema on Startiton tammikuu, 

mikä tarkoittaa sitä, 

että neulotaan viime vuonna tai aiemmin aloitetut 

neuleet valmiiksi ja sitten vasta aloitetaan uusia. 

Toisen roska

voi olla toisen aarre. 

Näin oli tälläkin kertaa. 

Kahdesta kohtaa rikkoutunut säkkituoli 

työpaikallani oli menossa roskalavalle. 

Yhtä reikää olin paikannut tarrapaikoilla useaan otteeseen. 

Aina se tarra irtautui

ja sähköiset styrox-pallot olivat pitkin lattioita

siistijöiden riesana. 

Nyt säkkiin oli tullut toinenkin reikä. 

Reikien lisäksi säkin pinta oli melko nuhruinen.

Säkille annettiin hävittämistuomio.

Minä päätin yrittää pelastaa sen. 

Ja onnistuin siinä. 

Paikkasin reiät. 

Sen jälkeen tein säkille uuden päällisen.

Jemmoistani löytyi kaksi metrin kangaspalaa. 

Oranssi ja harmaa farkkupala olivat ihan nappivalinta. 

Molemmat napakkaa, tiivistä ja hyvälaatuista uutta kangasta.

Pitkä, sopiva vetoketjukin löytyi.

Vetoketjun olin kesällä pelastanut aikansa palvelleesta teltasta. 

Onnekseni (=laiskuuksissani) olin jättänyt vetoketjun reunaan

kangassuikaleet, tarrapalat ja tuulilistankin. 

Ihan täydellinen tähän projektiin

- värinsäkin puolesta.

Niin Kuopus sai itselleen uuden säkkituolin.

Tässä säkissä on hyvä istua lukemassa tai pelaamassa. 

Tässä vuoden ensimmäisessä käsityössäni 

on paljon niitä elementtejä, 

joita toivoisin löytäväni 

tämän vuoden käsitöistäni:

 - vanhasta uutta

- korjausompelua

- kierrätystä

- jemmojen hyödyntämistä

- onnistunut lopputulos

- tekemisen iloa.

Millaisia käsitöitä Sinä aiot tehdä

alkaneena vuonna? 

*****

Osallistun tällä postauksella 

KristiinaK:n kuvaushaasteeseen Kuukauden hankinta/löytö, KLIK.

Tämä rikkoutunut säkkituoli oli todellakin sitä. 

Kunnon win-win-tilanne!

Niin, ja Sinäkin voit osallistua tähän kivaan kuvaushaasteeseen. 

Joka kuukausi tulee uusi aihe.

Tänään olemme 

uuden äärellä.

Alkoi uusi vuosi.

Mennyt on mennyttä

ja tulevasta emme vielä tiedä. 

Toiveitakin saattaa olla. 

Joulun alla Kummityttöni 

toivoi minulta lapasia joululahjaksi. 

Värimaailmatoiveena oli musta-valkoinen-harmaa. 

Lisäksi hän toivoi, 

että lapaset olisivat niin paksut, 

että niillä tarkenee. 

Neuloin sellaiset.

Tai yritin ainakin. 

Joulun jälkeen tuli viesti, 

että lapaset olivat just sopivat. 

Nyt uuden vuoden kynnyksellä toivon, 

että voisimme kaikki vuoden päästä sanoa:

Kulunut vuosi oli just sopiva. 

Että se käsittelisi meitä 

lämpimin, hellin lapasin.

Että toiveitamme toteutuisi

sopivassa määrin. 

Että jaksaisimme yrittää, 

vaikka aina emme onnistuisikaan.

Että jaksaisimme katsoa

luottavaisesti tulevaan.

Että olisimme armollisia 

itsellemme ja toisillemme. 

Mietteitä maalta -runoilijan sanoin

toivotan Sinulle ja itselleni

onnellista ja toiveikasta 

uutta vuotta 2026. 

Jouluaatto.

Joulumieli. 

Joulurauha. 

Jouluilo. 

Muutama päivä sitten 

kävin koristelemassa 

tonttimme reunalle,

tien varteen 

pienen kuusen 

ohilenkkeilijöiden, 

jouluvieraiden

ja satunnaisten kulkijoiden

jouluiloksi. 

Toivotan Sinullekin

jouluiloa ja

onnellista joulun aikaa!

❤❤❤