[go: up one dir, main page]

17. tammikuuta 2026

Onnittelukortti eläkejuhlaan

Parin viikon sisään on työpaikalla ollut kahdet eläkejuhlat. 
Yhteinen työaika on päättynyt. 
On muisteltu menneitä ja jätetty haikeita hyvästejä, 
mutta päällimmäisenä juhlakahvittelun lomassa on ollut kuitenkin 
ilo ja  kiitollisuus siitä,
että saimme tämän yhteisen matkan. 

Tiimiläisinä olemme oppineet toisiltamme paljon.
Olemme jakaneet monenkirjavia päiviä ja monenlaisia tilanteita. 
Olemme nauraneet ja joskus itkeneetkin, 
ihmetelleet ja kyselleet muutosten äärellä 
ja lopulta todenneet, että kyllä tämä tästä, 
päivä kerrallaan, 
yhdessä huomiseen luottaen. 

Yhteiseltä taipaleelta jäi huikeita muistoja
ja muistojen värikäs helminauha
-tai tulppaanikimppu. 




Lupasin tehdä onnittelukortin toiseen eläkejuhlaan, 
vaikka ei minulla ollut mitään suuria ideoita siihen. 
Ajattelin, että lämmin ajatus riittää. 
Luotin askartelulaatikon jemmojen vievän ajatustani eteenpäin.

Laatikosta löytyi tulppaanikortti,
silkkinauhan pätkä sekä 
joulukorttiaskarteluista jääneitä helmitarroja. 

Tuo silkkinauha on muuten  sellainen puseroiden sisässä oleva ripustuslenkki.
Kannatta nekin napsia talteen tulevan tarapeen varalle! 





Kortissa olevasta kimpusta  tuli mieleeni Marleena Ansion runo: 

Haluaisin poimia sinulle
kukkakimpun, jossa on
kaikki maailman
kauneimmat kukat,
kaikki maailman 
ihanimmat värit
ja kaikki maailman 
suloisimmat tuoksut.
Ja kun ojentaisin 
kimpun sinulle, 
toivoisin, että
ne kaikki kukat
jäisivät kukkimaan 
jokaiseen päivääsi.

-marleena ansio-

Niin paljon kaunista 
ja hyvää sitä toivoisi ihanalle ihmiselle,
työystävälle, tuleviin päiviin. 
Että olisi niitä kaikin puolin huolettomia eläkepäiviä
sekä terveyttä ja mahdollisuutta tehdä itselle mieluisia asioita.  





Onnittelukorttiin kirjoitin Eeva Heilalan runon. 
Minusta se sopi tähän hetkeen. 

Kannamme aikamme kuvaa.
Ensimäistä pukua ei koskaan voi pudottaa päältään.
Sen päälle vain puetaan aina uudet,
joiden alta kohoaa vanhin kaulus,
vilkkuu hihansuu pitseinään 
ja piikkilangan repimä helma. 

On mahdotonta päättää,
missä puvussa elämä on tarjonnut parastaan. 




Etappeja tulee, 
mutta tie jatkuu eläkeläisten kanssakin! 
Ruokatreffit on jo suunnitteilla. 
Ja sitten taas muistellaan ja kuullaan eläkepäivien kuulumiset,
 jotka tuntuvat monella olevan aika kiireiset! 


14. tammikuuta 2026

Neulehousut pienelle paidan hioista



Kiitos vastauksistanne, 
joita laitoitte kysymykseeni, 

Useamman kerran oli arvuuteltu,
 että josko ompelin säärystimet tai pipon sekä kaulurin.
Viimamakkara,
päiväunityynypötkylät meille molemmille, 
muovipussien säilytyspussukka, 
patalaput ja ranteenlämmittimet oli myös mainittu. 

Ja tulihan se oikea arvauskin sieltä!  
Tutun Laivan upotus-pelin sanoin yksi veikkaus "osui ja upposi"! 

Minä arvelen, että pipo ja lapaset. 
Tai voisihan siitä syntyä pienelle lapselle villahousutkin.
Oikein hyvää alkanutta vuotta sinulle. Terv. Sanna






Niinpä! 
Pienet neuleleggarithan minä ompelin. 
Hyödynsin hiansuun resorit sinämoineen lahkeen kääntövaroiksi 
ja liitinkiin ompelin helmaresorista kaitaleen. 
Kyselin vauvaperheestä mittoja 
ja näistä tuli noin 74 senttiset 

Pienen äiti oli innoissaan materiaalista,
palmikkokuviosta ja väristä.
Harmi, etten ole vielä päässyt sovittamaan housuja pienelle. 🤎




Lupasin tämän ompeluksen oikein arvanneelle yllärilahjan, 
joka on patalaput! 

Ja yllätys, yllätys,
nekin on ommeltu neulepaidan jämistä. 





Itseasiassa tämä yllätyskin tuli mainittua arvauksissa, kun 

Sini kirjoitti: 
Tietysti teit patalaput hihoista, kaksinkertaiset! 

Pieni yllätysposti hänellekin! 


~~~~


Laitatteko Sanna ja Sini osoitetiedot sähköpostiini!
Ja kiitos kaikille mukana olleille! 

🤎

Lisäys 18.1.



Käytiin pienen luona! 
Housut olivat muuten sopivat, 
mutta resori ei ole riittävän napakka; 
lisään kuminauhan vyötärölle.