Järvilenkkiin kuuluu myös käynti kylän purolla. Toisinaan näen purolla korskikaran, mutta nyt puron pintaan on tullut jääpeite, jossa aukkopaikkoja on vain siellä täällä. Ei näkynyt  koskikaraa. Jalanjälkien koosta päätellen koululaiset ovat kotimatkallaan käyneet puroa katsomassa. 

Kävelylenkillä kaupan robotti tuli jälleen vastaan. Rivitalon asukas oli sitä jo odottamassa. Kännykällä kannen avattuaan robotti alkoi soittamaan tuttua biisiä. En vaan millään saa mieleeni sen nimeä. Asukkaalla oli mukanaan kaksosrattaat, joissa hän yritti nukuttaa pikkuisia. Robotin melu sai ainakin toisen tuttisuun silmät rävähtämään auki unesta. Isäoletettu paineli jälleen vimmatusti kännykkäänsä saaden musiikin loppumaan.

En päässyt kovin kauas, kun takaa kuului hiljaista suhinaa. Ruokarobotti se siellä oli paluumatkalla kauppaan. Näytti, että se kulki vauhdikkaammin kuin vastaan tullessaan. Ehkä tyhjänä on helpompi lumitöhnäisellä kadulla huristella.

Minulla ei ollut kauppaan asiaa. Hetken mietin, pitäisikö soittaa mainoksen puhelinnumeroon ja kysyä, paljonko myytävänä oleva Kati maksaa? Tai saisiko samasta numerosta ostettua Tiinan tai Villen? Totesin, etten tarvitse Katia, en Tiinaa enkä Villeäkään. Ostakoon joku toinen.

Talviaikaan ulkona liikkuessa luonnossa on vähemmän värejä. Paras antaa mielikuvituksen liitää omia reittejään, mitä se tekeekin. Puronvarren risuisia maisemia katsellessa tuumasin, että siellä joku koittaa pelata ristinollaa. En käyttänyt energiaa sen selvittämiseen, miten ne ristit ja nollat saa noiden risujen väleihin ilmaan merkittyä. Olin jo kääntynyt päivän lenkilläni kotia kohti. Sinne päästyäni oli tarkoitus laittaa valmiiksi pilkotut uunijuurekset paistumaan.

Symphoricarpos albus var. laevigatus - Lumimarja

Kotipihassa tein tarkastuskierroksen. Vaihdoin muutama päivä sitten keittiön verhoiksi valkopohjaiset lumimarja-verhot. Siitäköhän sain oivalluksen, että lumimarjapensaissa on nyt ihan aitoja lumimarjoja? Ei siis niitä, joita syksyllä puskiin tulee. Itse asiassa noihin terassin kulmauksessa kasvaviin lumimarjoihin ei marjoja montaa yleensä tule, koska pidän pensaat matalina leikkaamalla niitä muutaman kerran kesässä. Ei kukintaa, ei myöskään marjoja.

Alapihalle johtavia rappusia ovat jänikset näköjään käyttäneet. Tykkäävät kulkea portaita pitkin pöllyttämään alapihan istutusalueita. Etenkin sulkaneilikoita, patjarikkoja ja sammalleimuja on pöyhitty hangesta. Kiitokseksi on jätetty papanakasoja lannoitteeksi.
 

Multaan menivät paprika 'California Wonder' ja suippopaprika 'Roter Augsburger'. Jälkimmäistä viisi siementä, enempää pussissa ei ollutkaan. 

Kelloköynnöksen siemeniä liotin vähän aikaa. Joinain vuosina olen liottanut, useimpina en. Ajattelin kokeilla, vaikuttaako liottaminen siihen, että siemenen kuori ei jää keikkumaan itävän taimen sirkkalehtiin. Kelloköynnöksiä kylvin tavallista enemmän. 8 siementä omista kelloköynnöksistä ja 8 kaupan pussista.

Tästä se alkaa. Seuraavaksi keijunmekon siemenet multaan. Muut saavat vielä odottaa. 

Leonardo da Vincin muistomonumentti (1872) Piazza della Scala, Milano

Tuttuni ja lukijani tietävät minun kutovan televisiota katsellessa. En edes yritä vastustella puikkojen ja langan tarttumista hyppysiini sohvalle istahtaessani. Ehkä tuottaisin käsilläni ylimääräistä sähköä talouteen, jos joku sellaisen vempaimen keksisi ja minulle antaisi. Siinä tapauksessa sähköstä pitäisi tehdä näkyvää, jotta voisin ihailla kätteni aikaansaannoksia. Tottakai se sähkölaskun loppusummassa näkyisi, mutta eihän se ole lainkaan sama kuin pyöritellä valmiita sukkia joka suunnasta ihaillen.

Leonardo da Vinci unelmoi lentämisestä. Tämä lentokone on paljon da Vinciä nuorempi.

Meistä on tullut Ukkokullan kanssa YLE Areenan suurkuluttajia. Ajoittain tuntuu, että olemme jo kaiken mahdollisen katsoneet. Siis sellaisen, jota viitsii katsoa. Hömppää mahtuu Areenaankin. Viikonloppuna löysimme Areenasta 4-osaisen dokumentin Leonardo da Vincistä (1452-1519). Sepä osoittautui mielenkiintoiseksi. Suosittelen dokumenttia lämpimästi kaikille.

Kaikki varmaan tietää da Vincin olleen italialainen taidemaalari. Sen lisäksi hän oli tieteilijä, matemaatikko, insinööri, keksijä, anatomi, kuvanveistäjä, arkkitehti, kasvitieteilijä, muusikko ja kirjailija. Suorastaan häkellyttävän aktiivinen ja kaikesta kiinnostunut ihminen. Ja paljon aikaansa edellä, jopa satoja vuosia.

Sain toisenkin sukan valmiiksi. Vaikka sukkien päättely oli hieman hankalaa samanaikaisesti dokumentin viimeistä osaa katsellessa, tein sen kuitenkin. Olisi kiva ennen nukkumaan menoa laittaa sukat valmiiden pinoon.

Mutta mitä...mitä...mitä ihmettä!!! Sukat ovatkin eri kokoisia. Kesti aikansa etsiä virhettä, kunnes ymmärsin unohtaneeni jälkimmäisen sukan nilkasta resorin pois. Tapahtuiko se dokumentin toisen vai kolmannen osan kohdalla? Ehkä siinä vaiheessa, kun Leonardo päätti muuttaa takaisin Firenzeen? Vai osuiko unohdus seuratessani Leonardon sisarustensa kanssa kokemaa perintöriitaa? 

Leonardo da Vinci, mahdollinen omakuva.

Syy sukkavirheeseen on selvästi Leonardon. Hyvähän hänen on patsastella yhden maailman tunnetuimman maalauksen tekijänä eli Louvressa näytteillä olevan Mona Lisan. Tällaisen suomalaisen harrastelijakäsityöihmisen eriparinen villasukka ei da Vincin mittakaavassa paljoa merkitse.

Mitä teen sukille? Puranko molemmat vai vain toisen? Kudonko kokonaan uudet, kudonko toiselle oikean kokoisen parin? En pura, en kumpaakaan. Jokin näiden sukkien tekemisessä tökki alusta alkaen. Laitan syyn epäsuhdasta parista Leonardo da Vincin syyksi. Hänessä oli samaa perfektionismia kuin itsessäni. Pidän sukat itselläni. Niitä käyttäessäni opettelen sietämään epätäydellisyyttä. Joka kerran ne jalkaan vetäessäni voin myös muistella suurta renesanssi-ihmistä. Ehkäpä jopa kaikkien aikojen monipuolisimmin lahjakasta ihmistä. Leonardo da Vinciä, jonka elämäntarinan lumoissa sössin sukkani. Sitähän voi jo pitää kunnianosoituksena Leonardolta.

Aegithalos caudatus - Pyrstötiainen

Ensimmäisten siementen multaan kätkeminen on jo kiikarissa. Paprikat ja kelloköynnökset kylvän tulevana viikonloppuna. Muilla ei ole vielä kiirettä. 

Multahommia odotellessa olen tehnyt toistaiseksi melko vähäisiä lumitöitä. Hyvin olisi voinut pihakäytävillä kävellä, vaikka lunta on muutaman päivänä tai yönä jonkin verran satanut. Lumi on kevyttä, eikä ole tarvinnut polvia myöten hangessa tarpoa. Pakkaslukemat ovat pysytelleet alle -10 asteessa ja raitis ulkoilma on houkutellut ulos. Hyötyliikunnan parissa ulkoilu sujuu näppärästi eli lumet kolalla istutusalueille kasveja suojaamaan ja loput kasoihin odottamaan kevättä.

Aegithalos caudatus - Pyrstötiainen

Lintujen tiiraileminen on koukuttavaa tekemistä. Kahvi meinaa mennä väärään kurkkuun, kun samalla on kurkittava siemenautomaatin vierailijoita. Ilokseni pihassamme on käynyt nyt useampana päivänä pyrstötiaisia. Ne ovat suloisia pikku palleroita. Ne tulevat talipötkölle vauhdilla isona parvena, ruokailevat hetken ja lähtevät samanlaisena vauhdikkaana "viivana" jonnekin toisaalle.

Mustarastaita koivussa

Mustarastaita pihassa on runsain määrin. Tiistaiaamuna laskin pienellä alalla yhtäaikaisesti seitsemän mustarastasta. Lähinaapurin Golf-kissa on ottanut meidän pihan tintit vakituiseksi saalistuskohteekseen. Muutama päivä sitten pihalla ollessamme näimme, kuinka Golf syöksyi olopihan puolelta mustarastas suussaan tien yli kohti kotipihaansa. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Tuskin viimeinenkään. Kissan kuuluukin saalistaa, mutta toivoisin Golfin keskittyvän mieluummin hiiriin ja myyriin.

Mustarastaat ruokailevat maassa. Kyllä niilläkin vauhtia riittää, mutta todennäköisesti taitava kissa saa saaliikseen helpommin maassa ruokailevan mustarastaan kuin ylhäällä siemenautomaatilla keikkuvan sinitiaisen.

Joulu sai lähdön eli viimeisetkin punaiset koristeet on laitettu kaappiin. Hassu pikkuinen asetelmani vaihtoi väriä. Museokaupasta ostamani Lovi-puun koristelin jouluksi pienillä tummanpunaisilla lasihelmillä. Mökissä oli jouluna ajastimella toimiva tuikkukynttilä. Lautasella taasen Iittalan punaisia lasiomenoita ja oikealla "linnunlaulupuussa" Iittalan lasilintuja.

Joulu lähti keramiikkamökin pihapiiristä. Lovi-puun lasihelmet talletin seuraavaa joulua varten rasiaan ja tuikkukynttilä poistui mökistä.

Iittalan punaiset lasiomenat vaihtuivat ruskeisiin vastaaviin. Näitä Iittalan koristeita olen ostanut viime keväänä isolla alennuksella Iittalan myymälästä. Lasi kiehtoo minua. Ei kaikki, mutta toisinaan joku lasiesine vetoaa niin paljon, että sitä pitää mielellään esillä.

Punasävyjen tilalla on nyt beigeä, harmaata ja valkoista. Pehmoinen torkkupeitto on näin talviaikaan käytössä, vaikka se tässä kuvassa on nätisti viikattuna sohvankaiteella. Pääasiassa luen kirjoja omassa sängyssä ennen nukahtamista. Muina aikoina kellahdan tähän sohvalle kirjan kanssa. Kesällä sohvalla tulee oltua lähinnä kovilla helteillä. Silloin ei torkkupeittoa tarvita. Talvella lämmin ja pehmeä torkkupeitto tuntuu mukavalta jalkojen päällä. Takkatulen lämmöstä huolimatta.

Vaaleanpunaisen pörrölangan haituvia tunkee ulos frillan tyvestä. Se tuskin on kovin suuri haitta. Ongelman voi välttää käyttämällä jotain muuta lankaa. Yksivärinen valkoinenkin sopisi hyvin.
 

En tehnyt minkäänlaisia uudenvuoden lupauksia. Silti aion paneutua tänä vuonna enemmän kirjoneuleisiin. Onhan se sarka kiinnostanut minua jo pitkään. Aloitin tällaisella helpolla mallilla. Tällä tyylillä olen kutonut muutaman sukkaparin aiemminkin. Näissä ei ainakaan liika tiukkuus vaivaa. Johtunee lyhyistä lankajuoksuista. Sukissa on heti alkuunsa 14 s/puikko ja 3.5 -kokoiset puikot. Ensimmäinen este voitettu. Edessä on vielä monen monta uutta.

Kässäkerholaiset ilahduttivat minua uuden kauden aloituskimpulla.

Kristiina K jatkaa vuosittaista haasteperinnettään. Tämän vuoden perinteen aloittavana aiheena on kuukauden hankinta/löytö.  

Joululahjoista olemme aikuisten kesken luopuneet. Yksi asia on, jota minun on vaikea vastustaa. Se on kirjat. Seuraan kirjakauppojen antia, mediaa ja muutamia kirjablogeja, joista monille teistäkin on varmaan tuttu  Anneli A:n Kirjojen kuisketta. Houkutuksia siis löytyy minun kaltaiselleni, jolla pitää aina olla jotain lukemista käsillä.
 

Perjantai-iltana otin sänkyyn seuraukseni "Äiti Airolan parempi maailma" -kirjan. Se ei ole romanttinen rakkaustarina eikä jännitystä tihkuva dekkari. Luokittelen sen tietokirjaksi, joka kertoo ykspihlajalaisesta Outi Airolan suurella sydämellä ja aktiivisella otteella tekemästä työstä monien syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten parissa. 

Olen lukenut kirjaa vasta kolmanneksen. Ensimmäisistä sivuista lähtien en voi olla ihmettelemästä ja ihailemasta tämän ihmisen paneutumista muiden auttamiseen ja olosuhteiden kehittämiseen. Tällaisia ihmisiä tarvitaan enemmän, joka kylälle ja kukkulalle. Soisin monien lukevan tämän kirjan. Myös päättäjien. 

Keegan kirjailijana osoittautui kiinnostavaksi kirjailijaksi, johon haluan tutustua paremmin. Kun sitten Anneli A kirjoitti blogissaan tuoreimmasta Keeganin käännöksesta "Aivan viime hetkellä", oli se haettava kirjakaupasta. Meidän kirjastossa tämä ei ole vielä edes hankintalistalla ja saavuttuaan sillä on todennäköisesti pitkä varausjono. Tätä kirjaa en luonnollisesti ole vielä aloittanut. Se on seuraavana listalla. Aion etsiä käsiini myös Keeganin "Kasvatti" -kirjan.

Myös kolmas hankintani, Maggie O'Farrellin "Hamnet" on Saaripalstan Sailan blogista löytämäni vinkki. Se ilmestyi 2020 ja sai "Women's prize for fiction" -palkinnon. Kirja oli myös New York Timesin myydyimpien listalla. Kirjan tarina ajoittuu 1580-luvun Englantiin. Siinä käsitellään avioliittoa, perhe-elämää, menestystä ja menetystä koskettavasti.

En ole vielä aloittanut O'Farrellin kirjaa. Sen vuoro on Keeganin jälkeen. 

Clematis 'Purple Dream'

Kirjat ovat tänä päivänä aika tyyriitä. Vaan mikäpä tässä elämässä halpaa olisi? Kirjojen elämä ei lopu siihen, kun käännän takakannen kiinni tarinan päätyttyä. Hyvän kirjan voi lukea toistamiseen. Hyvin pidetyn kirjan voi myös lainata ystäville tai antaa sen kokonaan omaksi. 

Itseään sopii helliä mieluisilla asioilla.

Hydrangea paniculata 'Vims Red' - Syyshortensia

Vuosi 2026 alkoi viileissä merkeissä. Täällä etelässä lunta ei vielä paljoa ole (kirjoitan tätä loppiaisena 6.1.). Vain muutama sentti maassa. Pakkasta sen sijaan on ollut ihan kunnolla. Parina aamuna -20℃, eikä päivälläkään lämpötila ole montaa astetta kohonnut. Aurinko on näyttäytynyt tähän mennessä useammin kuin koko syksynä yhteensä. Tai ainakin siltä tuntuu kaiken sen vetisen harmauden jälkeen, jota me kaikki harmittelimme.

Omenapuun oksa

Puutarhatyöt ovat luonnollisesti vähissä näin talvikaudella. Kun lumitöitäkään ei ole ollut, olemme tehneet Ukkokullan kanssa muutamia pitkiä lenkkejä ja välillä vähän lyhyempiä. Ihan vain mielenvirkistykseksi ja raitista ilmaa saadakseni olen pukenut lämmintä päälle ja mennyt pihalle touhuamaan. Ohuttakin lumikerrosta voi käytäviltä hieman keventää nakkaamalla lunta istutusalueille. Lisäpeite kasveille ei ole lainkaan pahasta.

Koristeomena Musta Rudolf

Linnuille siemenet ja talipötköt ovat maistuneet. Siitä päätellen, miten usein automaatteja saa täyttää. Aloitin lintujen ruokinnan tavallista myöhemmin, koska maa oli sulaa ja sää lämmintä. Vasta marraskuun puolivälissä ripustin ensimmäiset talipötköt metallitelineisiinsä. Siemeniä ryhdyin laittamaan pari viikkoa myöhemmin. Tällä menolla tulee konkurssi, kun kuorittuja auringonkukansiemeniä saa alituiseen hakea kaupasta lisää.

Rosa Austin 'Lady of Shalott'

Enimmäkseen siemeniä ja talipötköjä käyvät verottamassa tali-, sini- ja kuusitiaiset. Pikkuvarpusia on vähemmän, samoin viherpeippoja. Punatulkkuja näkyy harvoin, harmaapäätikka vasta kahdesti. Sen sijaan käpytikkoja on välillä kaksin kappalein samaa pötköä naputtamassa. Pyrstötiaisia on ollut ilahduttavan usein. Jos niitä havaitsee jossain yhden, voi olla varma useamman olevan jossain lähellä. 

Mustarastaita hyppii maassa lukuisia. Ne yrittävät saada automaatista siemenen ripustautumalla kynsiensä varassa automaatin reunaan ja pyörittämällä toista siipeään vinhasti pysyäkseen kiinni siemenen nappaamisen ajan. Tavallisimmin mustarastaat luottavat muiden pikkulintujen apuun näiden heitellessä satunnaisia siemeniä maahan.

Mustarastaat ovat pelmuuttaneet lumettomia kohtia tehokkaasti. Kuivia lehtiä ja kariketta on pitkin poikin pihamaata. Kuvittelevatko ne löytävänsä toukkia karikkeen joukosta? Vai ottavatko mustarastaat kuivakylpyjä? 

Kylän Smarket otti loppuvuodesta käyttöönsä robotit. Vuoden viimeisenä lauantaina kauppaan kävellessäni vastaan tuli tämä robotti. On ne aika symbaattisen näköisiä vekottimia. Illan pimeydessä näen välillä sohvalla istuen, kuinka roborin punainen viiri vilkkuu puiston laidan kevyen liikenteen väylällä. Sunnuntaina alkuillasta autolla kotiin tullessani näin robotin jumittavan pienessä lumivallissa. Jäljistä päätellen se oli jo jonkin aikaa siinä suhannut, mutta hetken tilannetta seurattuani pääsi jatkamaan taas matkaansa.

Me käymme ruokaostoksilla pääsääntöisesti kerran viikossa. Silloin tuodaan kaupasta kaikki mahdollinen pesuaineista kuivahiivaan. Tuoretavaraa täytyy välillä hakea. Silloin laitan mielelläni repun selkään ja kävelen kolmen kilometrin päässä sijaitseviin kyläkauppoihin. Ellei ole erityistä kiirettä tai muuta syytä käyttää autoa. 

Lumen myötä pihalle avautui moottoritie jäniksille. Taisi valtaväylä olla paikallaan jo ennen luntakin, mutta nyt jäljet näkyvät hyvin. 

Sammalleimuja, patjarikkoja ja sulkaneilikoita on pöyhittu pohjia myöten. Jänisten suu lienee peltipäällysteinen, kun kuiva ja tikkuinen eines kelpaa niille hyvin. Luultavasti yksi syy on tuoreen tarjonnan vähyys. Toivottavasti olen muistanut verkottaa herkimmät kasvini. Kuoren järsiminen puusta ja pensaasta voi hyvinkin olla kyseisen kasvin tuho.

Rhododenron

Espoolaisessa hoivakodissa asuva isäni täyttää maaliskuun puolivälissä 98 v. Hänen kanssaan kommunikointi on jo pidemmän aikaa ollut vaikeaa, koska isä kuulee huonosti eikä glaukooman vuoksi näe enää mitään. Hänellä on verisuoniperäinen muistisairaus, mutta isä ei ole muistisairaiden yksikössä. Hänen katsottiin pärjäävän hyvin muiden vanhusten parissa jäätyään äidin kuoleman jälkeen yksin runsas 4 vuotta sitten.

Uskon, että isä olisi paljon paremmassa kunnossa, mikäli hän näkisi ympäristönsä ja ihmiset. Kun hänen kuulonsakin on todella huono, hän elää kuin johonkin yksinäisyyteen tuomitussa kapselissa. 

Isän päivärytmi on ollut jo pidemmän aikaa sekaisin. Hän istuu päivisin salin keinutuolissa, jotta hän olisi toisten parissa vähäisillä aisteillaan aistimassa muiden läsnäoloa ja heidän aiheuttamiaan ääniä. Silti isä ilmeisesti torkkuu istuallaan, jolloin unta ei riitä koko yöksi. Isä on öisin touhukas, köpöttelee pitkin salia ja käytäviä, konttaakin lattioilla reittejä tunnustellessaan. 

Lattiassa on liiketunnistin, joka hälyttää yöhoitajan paikalle isän noustessa sängystään. Aina hoitaja ei ehdi riittävän ajoissa isän luo, sillä kerroksessa on 30 tarvitsevaa asukasta yhtä yöhoitajaa kohden. Yöhoitaja on välillä kuskannut isää pyörätuolilla mukanaan pitkin kerrosta.  Isälle pyydettiin lääkäriltä hygieniahaalarilupa (haalari, jossa vetoketju selän puolella), jotta hän ei ehtisi vessaa etsiessään pissata nurkkiin ennen yöhoitajan saapumista. Lupa saatiin kokeeksi kolmen kuukauden ajaksi. Haalarista on ollut apua.

Valvominen ja touhuaminen on kuitenkin vaaraksi vanhuksen sydämelle. Samoin on haahuilu pitkin huonetta ja yhteisiä tiloja, joita isä ei ole koskaan nähnyt omilla silmillään. Haparoiva kävely ja tuntemattomat nurkat aiheuttavat vakavan kaatumis- ja loukkaantumisvaaran. Yksi ratkaisu ongelmaan olisi useampi yöhoitaja kerrosta kohden. Liian kallista kuulemma.

Aamurusko 1.1.2026

Kässäkerhomme eli kolmen kässälikan kokoontumiset alkavat loppiaisen jälkeen. Sain jo valmiiksi yhdet sukat, joita voimme hiplata joulukuulumisia jakaessamme. Mitähän seuraavaksi laittaisin aluksi puikoille?

Pyhät on nyt käytännössä juhlittu. Jääkaapistaakaan ei enää jouluruokia löydy. Suunnatkaamme katseemme kohti keväisiä askareita. Sieltä se tulee, vaikka välillä saattaa vähän keikuttaa.