Tai olihan se, mutta julkaisematta, raakaversiona talletettuna.
Kaikki lukijat eivät ole tekstini arvoisia. Jätän juuri sen kirjoituksen pois, jota he ovat odottaneet kuolatippa leukapielessä väreillen. Olisivat sitten taas saaneet paha mieli pauhaten tarkastella rivien väleissä piileviä salaisia viestejä.
Hähähää, ilman jäitte.
Ei ole edes uusia kuvia tyrkyttää. Läppärini niskoittelee, eikä starttaa, joten liitän oheen jonkun vuosia sitten julkaisemani joulunajan kuvan. Samalta täällä näyttää nytkin, uskokaa pois.
Tyttö, joka puhuu kalojen kanssa. Näin tunnetaan esikoistyttäreni koulussa. Välillä huolestuu, kun joku kala on pullea, ettei se vain ole sairas?
Tämän ja muita meille niin normaaleja asioita sain kuulla tapaamisessa tyttären luokanopettajan ja apulaisrehtorin kanssa.Tästä on jo aikaa, mutta kerron silti.
Tässä taannoin tytär lähti kouluun unohtaen reppunsa kotiin. Sen hienon ja kalliin vedettävän, jonka ostin, kun laukku tuntui painavammalta kuin 33-kiloinen lukiolaiseni.
Läppärin kyllä muisti ottaa, vaikka mihin sitä nyt olisi koulussa tarvittu. Luojan kiitos muisti tuoda sen takaisinkin toisin kuin isänsä aikoinaan, se pässi unohti läppärinsä noin vain bussipysäkille.
Kaikesta koheltamisesta huolimatta todistus näyttää mukavalta. Tai eihän virallinen ole vielä tullut, mutta saimme kurkistaa ennakkolta. Kuudessa aineessa vitonen tai sen yli, en olisi näin hyvää odottanut!
Jopa matematiikka on sujunut kohtalaisesti. Torstaisin eräs jonkun vuoden vanhempi oppilas antaa Typsylle tukiopetusta, maksan siitä 20,46 €/kerta.
Päivittäinen lounas koulussa maksaa noin 5,70 €. Mutta tyttäreni on tietysti vaativa asiakas ja käy hakemassa särvintä lähikaupasta ja joskus menee jopa pizzeriaan.
Oppivelvollisuusaikana sentään kirjat tulevat ilmaiseksi. Paitsi ne, joita käytetään oppivelvollisuusvuosien jälkeenkin, ne pitää tietysti maksaa.
Ovelaa. Tyhmempi luulisi, että jos kirjoja tarvitaan jo nyt, niin ne tulevat ilmaiseksi.
Mamma kaivaa kuvetta ja on ehtinyt todeta, että lukiolainen tulee kalliiksi. Ja ensi vuonna niitä on meillä kaksi käsi ojossa.
Välillä vessanpöntön kannellekin, kun se pirulainen oli kiinni. No tulipa siivottua kunnolla.
Minä töräyttelin pyllytrumpettisooloja ja olin kuumeessa. Kaksi päivää sairaslomalle käskettynä, kun pomo tomerana järjesti sijaisen.
Siitä toivuttuamme sai Typsy virusinfektion. Makasi viikon sohvalla kuumeessa ja pärskien, syöden jäätelöä ja katsoen typeriä lastenohjelmia.
Lääkäri totesi kaiken muun ohessa anemian ja d-vitamiinipuutoksen. Tytär saa joka aamu neljä tablettia ja tippoja.
Sitten sain minä viruksen ja nyt se on Sulon kimpussa, tosin meillä voimaansa menettäneenä.
Isännöitsijäkin ilmoittautui. Joku oli informoinut heitä siitä, että meillä oli kissanverkko parvekkeella. On tosin ollut jo yli vuoden, mutta ilmeisesti se alkoi häiritä jotakuta naapuria vasta nyt.
Meni varmaan talon upea julkisivu pilalle! Tosin parvekkeemme ei edes näy muille vuokralaisille, ellei mene keskelle takapihaa pällistelemään, mutta ehkä joku on sitten tehnyt niin.
Kaiken lisäksi emme olleet tehneet edes kirjallista ilmoitusta siitä, että meillä on kissa. Tosin siitä oli jo puhetta silloin, kun olimme ensimmäistä kertaa asuntoa katsomassa, mutta eihän se riitä.
Postissa on tulossa ilmoittautumislomake, johon saamme täyttää Ralle-kollin tiedot ja lupautua vastaamaan kissan tekemistä vahingoista.
En kyllä tiedä kuka muukaan niistä vastaisi, sillä täällähän laitetaan muutenkin kaikki mahdollinen vuokralaisen maksettavaksi.
No, Sulo irrotti pahan, pahan kissanverkon eilen. Pipsa itki vuolaasti katkeria kyyneleitä, mutta milläs selittää 11-vuotiaalle, että kissanverkko omalla parvekkeella on kielletty?