FI57550C - Foerfarande foer framstaellning av vaermekrympbart foerpackningslaminat - Google Patents

Description

nr-^-Γ Λ . . .... KUULUTUSjULKAisu cnccr\ ^ i11) UTLÄGGNI NGSSKRI FT 5 7 5 5 0 C (4¾ PatentU myunnetty 10 C9 1980 (51) Kv.ikiirrt.ci.3 B 29 D 9/00, B 32 B 27/28 SUOMI —FINLAND (21) PtMnttlhtkumu* — PttwitamBknlni 1801/72 (22) Hakemiipllvl —Anaekniniadii 22.06.72 * * (23) Alkupitvt—GiM|h«ttdaf 22.06.72 (41) Tullut lulkhukal — Bltvit offentllf 2U. 12.72

Patentti- la rekisterihallitu· ........ - .. . , . , _ . ^ ' , . (44) Nihttvikflpuon jt kuuLJulkaliun pvm.—

Patent- och ragittarstyralaan Amekan utlmgd och uti.tkrift*n pubiicitrad 30.03.80 (32)(33)(31) Pyydetty atuolkaut — Begird prlorltet 2 3.06.71 1¾.01.72 Iso-Britannia-Storbritannien(GB) 29532/71, 1986/72 (71) W.R. Grace & Co., 3 Hanover Square, New York, New York IOOOU, USA(US) (72) Märio Gillio-Tos, Rho, Paolo Vietto, Rho, Italia-Italien(lT) (7*0 Berggren 0y Ab (5^) Menetelmä lämmössä kutistuvan pakkauslaminaatin valmistamiseksi -Förfarande för framställning av värmekrympbart förpackningslaminat

Esillä oleva keksintö koskee menetelmää uuden lämmössä kutistuvan pakkauslaminaatin valmistamiseksi.

Vinylideenikloridin homopolymeerejä ei voida muuttaa kalvoiksi tavanomaisilla suulakepuristusmenetelmillä koska ne hajoavat erittäin nopeasti suulakepuristuslämpötilassa. Kopolymeroi-malla vinylideenikloridi kuitenkin pienempien määrien kanssa yhtä tai useampaa muuta monomeeriä on mahdollista valmistaa sellaisia kopolymeerejä, jotka sekoitettuina sopivien plastisoimisaineiden kanssa (ja mahdollisesti pienempien määrien, tavallisesti alle 15 paino-#, kanssa muita polymeerejä) voidaan suulakepuristaa kalvoiksi, jotka voidaan suunnata venyttämällä niin, että saadaan kutistuvia kalvoja. Termiä "vinylideenikloridipolymeeri" käytetään tässä yhteydessä tarkoittamaan tällaisia kopolymeerejä (terpolymeerit mukaanlukien) ja niiden seoksia muiden polymeerien kanssa,jotka ovat hyvin tunnettuja tältä alalta. Vinyyliklo-ridi on tavallisin komonomeeri ja muita sopivia komonomeereja ovat akryylinitriili ja alkyyliakrylaatit, -metakrylaatit, erikoisesti alkyyliakrylaatit ja -metakrylaatit, joiden alkyyliryhmis-sä on 1-8 hiiliatomia.

Vinylideenikloridipolymeerien lämmössä kutistuvia kalvoja on käytetty laajasti pakkaustarkoituksissa, erikoisesti elintarvikkeiden pakkauksessa. Nämä kalvot ovat erittäin käyttökelpoisia 57550 sellaisissa tyhjöpakkausmenetelmissä, joissa kalvo kutistuu pakattavan materiaalin ympärille. Kalvo on tavallisesti sellaisen pakkauksen muodossa, joka on valmistettu sulkemalla putkimainen suunnattu kalvo, joka on saatu hyvin tunnetulla suulakepuristus-menetl/ejnällä ja kuplasuuntauksen avulla. Pakkaus suljetaan tai hitsataan lämmön avulla sen jälkeen kun pakattava aine on sovitettu pakkaukseen. Kopolymeerit, jotka sisältävät 90-65 paino-% vinylideenikloridia ja 10-35 paino-% vinyylikloridia, on todettu erittäin sopiviksi tähän tarkoi^kseen. (Prosenttimäärät on laskettu tässä selityksessä painon perusteella).

Lämmössä kutistuvan kalvon valmistuksessa on kalvoa voimakkaasti venytettävä. Vinylideenikloridipolymeerikalvon ollessa kysymyksessä on huomattu, että parhaimpien tuloksien saavuttamiseksi mitä venytysprosessin suorituksen helppouteen tulee, on edullista käyttää paljon enemmän plastisointiainetta kuin mitä tavallisesti käytetään valmistettaessa suulakepuristettua, ei-suunnattua (so. ei-venytettyä) kalvoa. Se mahdollistaa esim. vinylideenikloridipolymeerin venyttämisen suhteellisen alhaisessa lämpötilassa ja antaa sille korkean kutistumisenergian. Epäkohtana on kuitenkin valitettavasti, että korkea plastisointiai-nepitoisuus alentaa vinylideenikloridipolymeerikalvon happea sulkevia ominaisuuksia. Toisin sanoen sen vastustuskyky hapen läpäisyä vastaan alenee. Tämä on ilmeisesti vakavaa kun kalvoa on tarkoitus käyttää hapelle herkkien aineiden, kuten ruokatavaroiden pakkaamiseen. Ongelmana on näin ollut valmistaa kalvo, joka samanaikaisesti on sekä helposti suunnattavissa että omaa halutut hyvät happisulkuominaisuudet. Nykyisin käytettävissä tuotteissa läpäisykyky alle 100 on olennaisen tärkeä ja alle 70 erittäin toivottava. Tässä selityksessä esitetyt hapen läpäisykyvyt esi- ~z 2 tetään yksikössä cnr happea 25 /um:n kalvon pinnan m kohti, 24 tunnissa, ilmakehän paineessa, lämpötilassa 23°C. Nämä arvot voidaan mitata esim. 0. Brugger'in kennon avulla.

Lisäksi voi plastisoimisaineen suurempien määrien käyttö aiheuttaa kirkkauden menetystä varastoitaessa johtuen lisääntyneestä polymeerin ja plastisoimisaineen yhteensopimattomuudesta. Eräs toinen huomattava haitta kasvavasta plastisoimisainepitoi-suudesta on se, että kalvon saumaaminen vaikeutuu.

Toinen tärkeä tekijä, joka on muistettava, on että vinyyli-kloridipolymeerien kalvojen vaurioitumiskestävyys vaihtelee laajasti plastisoimisaineena käytetyn yhdisteen mukaan. Käytännössä 3 57550 käytetään luonnollisesti niitä plastisoimisaineita, jotka antavat hyvän vaurioitumiskestävyyden ja valitettavasti nämä plasti-soimisaineet vaikeuttavat eniten pienen hapenläpäisykyvyn yhdistämistä hyvän suulakepuristettavuuden ja suuntautumisen kanssa niin, että 100 pienemmän läpäisykyvyn aikaansaamiseksi tulee käytetty plastisoimisaineen määrä rajoittaa sellaiseen tasoon, joka taas vaikeuttaa suulakepuristuksen hallintaa ja erikoisesti kalvojen suuntaamista, varsinkin venytettäessä kalvoja tavanomaisella kupla-suuntaamisella. Tämä on merkinnyt huomattavia lisäkustannuksia sekä ohjattaessa suunnattujen kalvojen valmistusta että valmistuksen keskeytymisestä aiheutuvien häviöiden johdosta· Kun esimerkiksi käytetään dibutyylisebakaattia (DBS), joka on kaikkein eniten käytetty plastisoimisaine tähän tarkoitukseen, vi-nylideenikloridipolymeeri, jossa on 15~35 paino-# vinyyliklori-dia, tarvitsee 7-10 paino-# dibutyylisebakaattia tyydyttävän suulakepuristuksen ja suuntaamisen aikaansaamiseksi, mutta tällaisesta plastisoidusta polymeeristä valmistetut kalvot läpäisevät liian suuressa määrässä happea ja niillä on haitallisen alhainen kulumiskestävyys erikoisesti alhaisissa lämpötiloissa. Lisäksi tällaisten kalvojen saumaamisessa ja kalvon riittävän lujuuden aikaansaamiseksi tarvitaan erittäin tarkkaa lämpötilan säätöä.

Toinen plastisoimisaine, joka käyttäytyy paljon samalla tavalla kuin DBS on di-n-heksyyliatselaatti (DNHZ). Skaalan toisessa päässä, asetyyli-tri-n-butyylisitraatti (ATBC) ja 2-etyyli-heksyyli-difenyylifosfaatti (DPPA) antavat verrattain hyvän yhdistelmän hapen vähäisestä läpäisykyvystä, tyydyttävästä suulakepuristuskel-poisuudesta ja suuntautumisesta, mutta näitä aineita ei ole käytännössä käytetty koska näillä aineilla plastisoiduilla kalvoilla on hyvin huono vaurioitumiskestävyys.

On huomattu, että lämmössä kutistuva laminaatti, jolla on erinomaiset mekaaniset ominaisuudet ja hapenläpäisykyky alle 70, voidaan valmistaa ilman yllämainittuja vaikeuksia. Esillä olevan keksinnön mukaan valmistetaan kolmikerroksinen lämmössä kutistuva pakkauslaminaatti, jonka hapenläpäisykyky on pienempi kuin 70 cnr 25 /Um:n kalvon pinnan m kohti, 24 tunnin aikana, 0^-painegradientin ollessa 1 atm lämpötilassa 23°C, jossa laminaa-tissa on plastisoitua vinylideenikloridipolymeeriä oleva hapen sulkukerros, joka kummaltakin puoleltaan on laminoitu jotain muuta polymeeriä olevien kerrosten kanssa, jotka kerrokset absorboivat plastisoimisainetta sulkukerroksesta, ja jossa sulkukerros 11 57550 suulakepuristetaan yhdessä toisen muuta polymeeriä olevan kerroksen kanssa ja saatu putki venytetään biaksiaalisesti ja keksinnölle on tunnusomaista se, että mainitut kolme kerrosta suulakepuristetaan yhdessä ja että sulkukerroksen vinylideenikloridipolymeeri sisältää 7-12 paino-$ plastisoimisainetta suulakepuristamisen aikana, joka pitoisuus laskee suhteellisen lyhyen ajan kuluttua tasolle, jolla laminaatilla on mainittu hapenläpäisykyky, ja että pintakerrokset ovat koostumukseltaan oleellisesti sekapolymeeria esim. etyleeni/ vinyyliasetaattikopolymeeriä, sisältäen mahdollisesti pienen määrän vinylideenikloridi-kopolymeeriä. Keksintö tekee mahdolliseksi käyttää vinyylikloridipolymeerejä, jotka aluksi sisältävät suuria määriä toivottuja plastisoimisaineita hyvän suulakepuristettavuuden ja suuntautumisen saavuttamiseksi, mutta joita tähän asti on pidetty epäkäytännöllisinä niiden aiheuttaman korkean hapenläpäisykyvyn takia. Lisäksi keksintö mahdollistaa sellaisten plastisoimisaineiden käyttämisen, joita tähän asti on pidetty epäkäytännöllisinä niiden aiheuttamien huonojen mekaanisten ominaisuuksien takia.

Keksinnön edullinen suoritusmuoto on täten menetelmä, jossa vinylideenikloridipolymeeri-lähtöaine sisältää riittävästi plastisoimisainetta antamaan venyttämättömälle kalvolle vähintään 130 alustavan hapenläpäisykyvyn ja laminaatti pidetään sellaisissa olosuhteissa, että sen hapen läpäisykyky pienenee arvoon alle 70 johtuen plastisoimisaineen siirtymisestä vinyylideenikloridikerroksesta A viereisiin kerroksiin B.^ ja

Keksinnön mukaisessa valmistusmenetelmässä kaikki kolme kerrosta suulakepuristetaan sulaa muovia käyttäen yhden ainoan suu-lakepuristuspään kautta, jossa on kolme suulakepuristusaukkoa niin, että muodostuu putkimainen tuote, joka suunnataan sitten sisäisen kaasupaineen avulla käyttäen hyvin tunnettua "kuplamenetelmää" kutistuvan laminaatin valmistamiseksi. Suunnattu putkimainen laminaatti voidaan leikata litteän kalvon muodostamiseksi tai muuttaa pusseiksi tunnettua tekniikkaa käyttäen.

Kerrokset B1 ja B2 voivat olla rakenteeltaan samanlaisia tai erilaisia. Edullisesti ainakin toinen nestekerroksista (sisempi kerros putkimaisista laminaateista kyseenollen) on lämmön avulla suljettavissa.

Erinomaisia laminaatteja aikaansaadaan keksinnön mukaisesti silloin, kun kerroksiin B1 ja B2 käytettävät etyleenin ja vinyyli- 5 57550 asetaatin kopolymeerit (nimitetään seuraavassa EVA-kopolymee-reiksi) sisältävät aina 40 %> esim. 5-^0 %y edullisesti 10-30 %, vinyyliasetaattia. On todettu, että mitä suurempi on vinyyli-asetaattimäärä, sitä paremmin plastisoimisaine siirtyy, ja toiselta puolen alhaisemmat vinyyliasetaattipitoisuudet aikaansaavat paremman vaurioitumiskestävyyden. Näillä kopolymeereillä on hyvä yhteensopivuus vinylideenikloridi-polymeerien kanssa, ja tämän johdosta ne kiinnittyvät hyvin näihin, ja tällöin voidaan aikaansaada laaja skaala säädettäessä hapen läpäisykykyä plasti-soimisaineen absorptiomekanismin johdosta ja aikaansaada myös hyvä vaurioitumiskestävyys.

Plastisoimisaineen se määrä, joka sekoitetaan vinylideeniklo-ridipolymeerin kanssa ennen suulakepuristusta, riippuu luonnollisesti jossain määrin plastisoimisaineen ja polymeerin laadusta, mutta kuten edellä keksinnön edullisessa suoritusmuodossa mainittiin, tulee tämän määrän olla vähintään sellaisen, että kerroksen A alustava hapen läpäisykyky on 130, polymeerin tekemiseksi helposti suulakepuristettavaksi ja suunnattavaksi. Kun käytetään dibutyylisebakaattia tämä määrä on usein sellainen, että kerroksen A alustava läpäisevyys on vähintään 200. Useimpia plastisoi-misaineita käytettäessä sisältää polymeeri 7-12 %y esim. 7-9 %, plastisoimisainetta. Dibutyylisebakaattia käytettäessä olemme aikaansaaneet hyviä tuloksia käytettäessä 7-9 %> erikoisesti 8 %, tätä plastisoimisainetta. Plastisoimisainepitoisuus kerroksessa A laskee plastisoimisaineen siirtyessä kerroksiin ja B£ ja tätä siirtymistä voidaan edistää nostamalla lämpötilaa, mutta useimmissa tapauksissa 2 viikon tai pitempi varastoiminen huoneen lämpötilassa aikaansaa riittävän siirtymisen niin, että plastisoimisainepitoisuus pienenee sellaiseen arvoon, jossa hapen läpäisy-kyky on alle 70. Kun käytetään tiettyjä plastisoimisaineita, erityisesti ATBC ja DPPh, jotka eivät aiheuta niin korkeata nousua hapen läpäisykyvyssä kuin DBS, voidaan saada laminaatteja, joilla on hyvin alhaisia läpäisykykyjä esim. alle ^5.

On erittäin käytännöllistä käyttää (a) vinylideenikloridipo-lymeerinä sellaista seosta, jossa on (i) kopolymeeriä, jossa on 90-65 % vinylideenikloridia ja IO-35 % vinyylikloridia, ja (ii) aina 15 % seoksen painosta laskettuna polymeeriä, jota käytetään kerrosten B^ ja B2 muodostamiseksi (esim. EVA-kopolymeeriä aina noin 8 %), tai (b) käyttää vinylideenikloridipolymeerinä kopolymeeriä, jossa on 90-65 % vinylideenikloridia ja 10-35 % vinyyli- 6 57550 kloridia, ja käyttää polymeerinä kerrosten B^ ja muodostamiseksi sellaista yhteensopivaa polymeeriseosta, joka uuttaa plas-tisoimisainetta plastisoidusta vinylideenikloridipolymeerikerrok-sesta (esim. EVA-kopolymeeri) ja pientä määrää vinylideeniklori-dipolymeeriä. Tällä tavoin aikaansaadaan hyvä adheesio kerrosten välillä, ja lisäksi on tärkeänä etuna se, että on mahdollista kierrättää uudelleen jätelaminaatti ja käyttää sitä kerroksen A tai jomman kumman kerroksen B-^ ja B2 tai näiden molempien valmistamiseksi.

Eräs edullinen vinylideenikloridipolymeeri on vinylideeni-kloridin ja vinyylikloridin kopolymeeri, joka sisältää 10-35 paino-# vinyylikloridia,ja jonka kanssa on sekoitettu pienempi määrä, esim. 0,5-15 #, tavallisesti 3-15 #, EVA-kopolymeeriä, jossa on 5-40 #, esim. 20-40 #, edullisesti 10-30 #, vinyyliase-taattia. Tämä polymeeriseos on erittäin käyttökelpoinen silloin, kun kerrokset B^ ja B2 on muodostettu samasta EVA-kopolymeeristä. Eräs toinen edullinen yhdistelmä on kerros A, jossa on ainoana kalvon muodostavana polymeerisenä aineosana vinylideenikloridin ja vinyylikloridin kopolymeeria, jossa on 10-35 paino-# vinyylikloridia, ja kerrokset B1 ja B2 on muodostettu sellaisesta yhteensopivasta seoksesta, jossa on juuri määriteltyä EVA-kopolymeeriä ja pienempi määrä samaa vinylideenikloridikopolymeeriä. Voidaan todeta, että nämä yhdistelmät tekevät mahdolliseksi jätelaminaa-tin uudelleen käytön edellä kuvatulla tavalla.

On erittäin yllättävää, että on mahdollista käyttää sellaista seosta, joka sisältää EVA-kopolymeeriä; sulkukerroksen A aikaansaamiseksi, koska EVA-kopolymeereillä on suuri hapen läpäisykyky ja niiden lisääminen vinylideenikloridikopolymeereihin aikaansaa läpäisevyyden kasvun.

Mitä suurempi on kerrosten B^ ja B2 paksuus, sitä enemmän plastisoimisainetta ne absorboivat vinylideenikloridipolymeeri-kerroksesta A ja sitä parempi on laminaatin vaurioitumiskestä-vyys. Tämän johdosta on tärkeätä taata se, että plastisoimis-aineen määrä ja kerrosten suhteelliset paksuudet on suhteutettu siten, että hapen läpäisykyky pienenee haluttuun arvoon ja laminaatilla on haluttu vaurioitumiskestävyys. Kerrosten B^ ja B2 yhdistetty paksuus on edullisesti vähintään 75 %, erikoisesti vähintään 100 #, mutta ei enempää kuin 400 % kerroksen A

7 57550 paksuudesta. Tällöin vinylideenikloridipolymeeristä johdetun kerroksen paksuus voi vaihdella laajoissa rajoissa, ja voi olla esim. 2,5-63,5, esim. 7,5-63,5 mikronia, kun taas jokaisen kerroksen ja Bj paksuus voi olla 5,0-75 mikronia, edullisesti 5-50 mikronia. Laminaattien sopiva kokonaispaksuus voi olla aina 220, yleensä aina 127 ja edullisesti aina 89 mikronia. Olemme todenneet, että kun vinylideenikloridipolymeeri on sellainen ko-polymeeri, jossa on 90-65 % vinylideenikloridia ja 10-35 % vinyy-likloridia, tai seos, jossa on tällaista kopolymeeriä aina 15 %:n kanssa EVA-kopolymeeriä, joka sisältää 10-30 % vinyyliase-taattia, ja kerrokset B^ ja B^ on muodostettu EVA-kopolymeeristä, joka sisältää 10-30 % vinyyliasetaattia, tai tällaisen EVA-kopoly-meerin seoksesta, pienen määrän esim. aina 8 %:n kanssa vinyli-deenikloridi/vinyylikloridi-kopolymeeriä, on erittäin käyttökelpoisissa laminaateissa kerroksen A paksuus 20-30 mikronia ja kerrosten ja yhdistetty paksuus vähintään 30 mikronia, ja kummankin näiden kerroksen paksuus on vähintään 12 mikronia, edullisesti 15-30 mikronia.

Vaikkakin pidämme edullisena käyttää dibutyylisebakaattia plastisoimisaineena, olemme suorittaneet kokeita myös muilla plas-tisoimisaineilla ja todenneet, että di-isobutyyliadipaatti ja (2-etyyliheksyylidifenyyli)-fosfaatti siirtyvät paremmin kuin dibutyylisebakaatti, kun taas asetyyli-tri-n-butyyli-sitraatti siirtyy huonommin kuin dibutyylisebakaatti.

Laminaattikerrokset voivat luonnollisesti sisältää sellaisia lisäaineita, joita tavallisesti käytetään polymeereissä, kuten stabiloimisaineita, voiteluaineita ja liukastusaineita. Yleisenä sääntönä tulee tällaisia lisäaineita käyttää siten, että laminaatti pysyy läpinäkyvänä.

Eräs erittäin edullinen keksinnön mukaisella menetelmällä valmistettu laminaati käsittää identtiset sisä- ja ulkokerrokset, joiden kummankin paksuus on noin 18 mikronia ja jotka on muodostettu etyleeni/vinyyliasetaattikopolymeeristä (EVA), jossa on 18 paino-? vinyyliasetaattia yhdessä pienen määrän kanssa kaupan olevaa voiteluainetta. Nämä kerrokset eivät alunperin sisällä plastisoimisainetta, mutta palstisoimisaine siirtyy niihin keskikerroksesta. Keskikerroksen paksuus on 20-30 mikronia, edullisesti noin 25 mikronia, ja sen muodostaa seos, jossa on (i)noin 96 paino-% vinylideenikloridi-kopolymeeriä (78 paino-? vinylideenikloridia ja 22 paino-? vinyylikloridia), joka on valmistettu emulsiopoly- 8 57550 meroinnin avulla , ja (ii) noin 4 paino-% EVA-kopolymeeriä, jossa on noin 13 paino-2 vinyyliasetaattia yhdessä plastisoimisaineen kanssa (esim. diheksyy liat salaatin tai dibutyylisebakaat in kanssa) lämpö-stabiloimisaineen (edullisesti orgaanisen aineen, kuten "Epikote 1001") kanssa ja käyttäen mahdollisesti voiteluaineena vahaa.

Tämä edullinen laminaatti valmistetaan seuraavalla tavalla. Kolme kerrosta suulakepuristetaan peräkkäin yhden ainoan suulakepuris-tuspään lävitse, jolloin saadaan putkimainen laminaatti, joka jäähdytetään kylvyssä, jonka lämpötila on 5°C ja venytetään sitten kuplan avulla uudelleenkuumentamisen jälkeen johtamalla toisen kylvyn lävitse lämpötilassa 40-45°0. Seurauksena tästä menetelmästä suuntautuvat kerrokset.

Seuraavat esimerkit kuvaavat edelleen esillä olevaa keksintöä. Laminaatit valmistettiin käyttämällä samanaikaista suulakepu-ristusta putken muodossa, jota seurasi kuplasuuntaus. Käytetty viny-lideenipolymeeri oli kopolymeeri jossa oli 75 % vinylideenikloridia ja 25 % vinyylikloridia, ja hapen läpäisevyys mitattiin kaksi viikkoa suulakepuristamisen jälkeen. Taulukossa on esitetty kunkin kerroksen alkuperäinen kokoomus (VDC on vinylideenikloridipolymeeri, EVA (28) etyleeni/vinyyliasetaatti-kopolymeeri, jossa on 28 % vinyy-liasetaattia,EVA (18) etyleeni/vinyyliasetaatti-kopolymeeri, jossa on 18 % vinyyliasetaattia, ATBC on asetyyli-tri-n-butyylisitraatti ja DBS on dibutyylisebakaatti) ja kunkin kerroksen paksuus (suuntaamisen jälkeen); se plastisoimisaineiden määrä, joka todettiin kussakin kerroksessa kahden viikon varastoimisen jälkeen huoneen lämpötilassa suuntaamisen jälkeen ja siirtymisprosentti; kerroksen A oletettu hapen läpäisevyys yhtenä kerroksena, so. ilman plastisoimisaineen siirtymistä (0xSL) ja laminaatin hapen läpäisevyys kahden viikon jälkeen (0xpD).

57550

Esim. Kerroksen Paksuus % plastisoi- Siirtymis- Ox^ Ox n:o alustava (mikro- misainetta % kokoomus nia) 1 Βχ EVA(28) 17,5 1,15 14,4

Λ. VDC

i% EVA(28) 52,5 6,AO - 235 60 B2 EVA(23) 5,1 0,35 V» 2 E1 EVA(18) 15,2 0,9 11,2

A. VDC

8> TBS 27>9 6>2 ' 13° 68 B2 EVAU8) 14,0 0,9 11,2 3 Βλ EVA(25) 15,0 1,05 13,1

A. VDC

ό% DBS 23’° 5>47 - 130 B2 EVA(18) 23,0 1,48 18,5 4 B1 EVA(18) 45,0 0,42 4,7

A. VDC

9¾ ATBC An At ii5> H% EVA(18) 83,0 8,0 " 8j 42 B2 EVA(13) 45,0 0,53 5,9 Tämän keksinnön laminaattien kutistuma on 15-60 %t kun ne upotetaan 96-98 C asteisina 3 sekunniksi veteen.