Iltakävelyllä perjantai-illalla nähtyä.

Jotain valmista taas, yllättävän nopeasti. Puuhastelu ei itsessään vienyt aikaa paljon, mutta ne välissä olleet tuumailutauot! :) Ja mitä räsystä syntyi?

Kaulakoru! Ja nyt mietin raaskisinko leikellä vanhan, rikkinäisen, mutta ah, niin hienon vihreän, lakanan soiroiksi ja tehdä toisen samanlaisen. Nyt tekee mieli kovasti jotakin kirkkaan vihreää...

Marimekon kortissa on totuuden siemen.

Taas parveketta... Bellikset rehottavat, mutta verivaahterassa ei näy elonmerkkejä. Kävin Ikeassa laittaakseni CD-levyt järjestykseen, mukaan tarttui CDn mentävien laatikoiden {jotka ovat edelleen paketeissa} lisäksi sinkkiruukkuja ja lankaköynnös. Ihan kuin olisin ihan pakosti niitä tarvinnut. Lankaköynnös on jo kolmas... Löytöosastolta nappasin mukaan harmaan villapolyesterihuovan viileitä kelejä varten.

Viikonloppuna on parvekehanami. Kirsikkani on puhjennut kukkaan, tosin aika vaatimattomasti, mutta kukkaan kuitenkin! :)

Tässä taannoin oli jossain blogissa kuva Cathy McMurrayn pienestä orginaalityöstä, Rising Sunista. Kuvasta oli linkki Cathyn Etsy-kauppaan ja siellä työ odotti ostajaansa. Eli siis minua. :) Koska kyseessä oli yksittäin teos ei printti, piti toimia heti. Klik klik ja työ oli jo matkalla minulle. Työ saapui kauniista ja huolellisesti paketoituna. Mukana oli myös aitoustodistus työstä.

Muutaman viikon Rising Sunia katsellessani löysin sille sopivan paikan ripustaa, mutta selvästi se kaipasi seuraa. Samaan aikaan Cathy oli tehnyt uusia töitä ja laittanut ne Etsyyn myyntiin. Löysin sopivan seuralaisen Rising Sunille Shadow Mountain no. 1:stä. Työt ovat luonnossa vielä upeammat!

Rising Sun
{4" x 4" x 0.5"}

Shadow Mountain, no. 1
{4" x 4" x 0.5"}

Molempien töiden mukana tuli kauniit printtikortit ja Cathyn somat käyntikortit. Kannattaa myös käydä kurkkimassa Cathyn blogissa, Habit of Art, joka meni heti seurantaan.

Ps. Cathyn blogissa on pian suuri taidearvonta...

Löytämäni penkki teki nopean retken vanhempieni luokse. Sen aikana penkki sai neljännen jalan, heiluvat jalat tukevoituivat ja se sai mustan värin pintaansa. Voi miten tyylikäs siitä tuli! Äitinikin olisi voinut pitää sen, vaikka alunperin naureskelikin löydölleni.

Vihdoinkin pitkään ja hartaasti odottamani eteisen pieni fiksaus on valmis. Sain jo syksyllä nimipäivälahjaksi mustan Design by Frandsen Ball -valaisimen vanhan temppuilevan tilalle. Vihdoin se on katossa. {ei näy kuvissa} Lisäksi syksyllä vanhan tavaran liikkeestä ostamani pieni hylly pääsi seinälle. Hylly laatikolla maksoi 7 euroa ja oli valmiiksi maalattu valkoiseksi. Kätevä isäni hioi metallilankahyllystä valkoisen kökköisen maalin pois ja spreijasi sen mustaksi. Laatikkoon leikkasin Kioton kartasta palasen hyllypaperin sijaiseksi.

Tämä ihana, ihana rintakoru on Tatsuke Aben tekemä ja löytöni Hiroshima City Museum of Contemporary Art -museon myymälästä.

Lupailin taannoin, että kesäksi sängynpäälle kasaantuu ihan jotain muuta kuin mustavalkoisia ja turkooseja tyynyjä. Tuolla taustalle ovat nyt ne, kesätyynyt. Kirkuvan kirkasväriset silkkityynynpäälliset. Maksoivat naurettavat 50 senttiä kappaleelta ja minä jostain kummasta syystä nuukailin. Kassajonossa jätin vain nipun päällisiä matkalle ja ostin vain kolme. Mikä tyhmyyttä!

Olin muissa asioissa Anttilassa, kun silmiini osui alekehyksiä. Pinosta löytyi sätkyoravalle sopiva vitriininomainen kehys ja niinpä oravataulukokoelmani kasvoi taas yhdellä...

Ei kerrota kellekään, että nappasin kävelylenkillä mukaani rakennustyömaan reunalta pienen pienen vaahteran taimen, jonka lykkäsin pieneen ruukkuun.

Meow is the time. -julisteen idea tuli vastaan kaikkien kisulifanien, kuten minun suosikissa Dream cats -blogissa vastaan. Tehtävä on seuraavanlainen: Lataa pdf tietokoneelle, tulosta vaaleanvioletille paperille, laita printti esille ja lähetä kuva/linkki julisteen tekijälle, Martin Petersenille.

Sooloilin vähän ja tulostin sivun asetuksella A5 ja kehystin lappusen. Niin ja paperi on oikeasti violetimpaa kuin kuva antaa ymmärtää... {seliseli :)}

Kuten aiemmin vähän vihjailinkin, vappupäivällä puuhastelin ensi kerran betonin kanssa. Hauskaa oli! Summamutikassa lapoin tonnikalapurkilla kuivabetonia ämpäriin ja kaadoin kastelukannusta vähän vettä päälle ja sekoittelin porakoneeseen kiinnitetyllä "vatkaimella". Äiti ystävineen oli kiltisti kerännyt minulle nopealla varoitusajalla maitopurkkeja muoteiksi. Sisämuoteiksi kaivelin varastoistani normaalia isompia lämpökynttilöitä, niitä löytyy Ikeasta.

Tuloksena ihan kohtuullisesti onnistuneita tuikkukuppeja! Olisi vain pitänyt tehdä enemmän erikokoisia, nyt ovat turhan samankorkuisia, mutta näitähän voi tehdä lisää, sillä kuivabetonia jäi vielä... Sormet jo vähän syyhyävät kokeilemaan kaikenlaisia muitakin muotteja!