Mukavaa saada esitellä omasta mielestään kauneimmat virkkauksensa, joskin omalla kohdallani oli hieman vaikeaa supistaa luku kolmeen ; ei siksi, että tekemäni niin tavattoman kaunista olisi, vaan siksi, että tehtyä on niin paljon, että niiden joukosta kuitenkin ehkä kymmenkunta miellyttää omaa silmääni erityisesti. Mutta kun on sovittu kolmesta, niin tässäpä sitten kolme:
Tämän liinan virkkasin äidilleni äitienpäivälahjaksi vuonna 2008. Liina taitaa olla suurin, jonka koskaan olen virkannut, malli löytyi jostakin ulkomaisesta virkkauslehdestä, ja äitini on pitänyt tästä ilmeisen paljon, sillä liina on lähes jatkuvasti koristanut hänen olohuoneensa pöytää kuluneen vuoden aikana. Eilen annoin äidille lahjaksi liinaa täydentämään samasta langasta virkatun sohvatyynynpäällisen.
Tämän torkkupeitteen palaset virkkasin useita vuosia sitten, kun Esikoiseni oli vielä pieni poika, mutta palat lojuivat keskeneräisten töiden laatikossa vuosia, kunnes vuoden 2008 kesäkuussa lopulta sain koottua itseni ja peitonkin nyt jo 12-vuotiaan nuorenmiehen huonetta koristamaan. Virkkasin näitä neliöitä sinisillä ja vihreillä jämälangoillani, ja itse pidän tästä hillitystä mutta kuitenkin särmikkäästä värimaailmasta kovin.
Tämä huivi on suhteellisen tuore saavutus, tämän vuoden helmikuulta, ja ensimmäinen lukuisista vironvilloistani virkattu työ. Huivin malli on omasta päästäni, ja tässä työssäni olen erityisen ihastunut langan luomaan värimaailmaan sekä kerrankin onnistuneeseen huivin reunukseen. Jokaisessa virkkaamassani huivissa kun on erilainen reunus, joissakin onnistuneempi ja joissakin ei-ihan-niin minun makuni mukainen... Kaikki huivit eivät tosin päädykään omaan käyttööni, joten ei niiden minua tarvitse miellyttääkään, mutta silti. Todennäköisesti en pysty tätä huivia itse käyttämään (vironvilla on turhan karheaa), mutta tätä en kuitenkaan anna kenellekään, sillä haluan pitää sen itselläni mallikappaleena.
Nämä työt edustakoot virkkausharrasteeni tyypillisintä puolta; virkatuista liinoista harrastukseni alkoikin, ja nyt niiden tekeminen on jäänyt taka-alalle. Viime vuonna innostuin torkkupeitoista, niin virkatuista kuin neulotuistakin, mutta yhteen huusholliin niitäkään ei kymmeniä tarvita...=) Huiveja sen sijaan syntyy jatkuvasti, sillä oman perusmallin muunteleminen tuo jatkuvaa vaihtelua ja mielenkiintoa, ja uusiakin malleja tulee kokeiltua ja kehiteltyä pikkuhiljaa.