Outo tyhjyys täytti mieleni kun tämä viltti valmistui. Tuntunee samalta kuin keräilijän painajainen, täydellinen kokoelma. Tai ei ehkä sittenkään, kokoelma ei ole täysi vielä...
Malli Isoäidinneliöt
Lanka Enimmäkseen paksua Pirkkalankaa, lisäksi 7-veikkaa ja Laurin villalankaa ja vanhoja langanloppuja.
Menekki 1160 g
Mitat 109 x 162 cm
Koukku 4 mm KnitPro
Pari vuotta sitten purin 80-luvun puolivälissä tekemäni villapaidan. Se oli tummansininen ja siinä oli eri paksuisia raitoja sähkönsinisestä mohairlangasta. 90-luvn alun jälkeen sillä ei ole juuri ollut käyttöä, siinähän oli laatikkomainen malli ja venepääntie... niinpä se tuli sitten purettua, eikä ollut muuten ihan helpoimmasta päästä niiden mohairraitojen purkaminen. Lankaa tuli reilut puoli kiloa ja melkein kaikki upposi tähän vilttiin.
Viltissä on myös toisen puretun paidan langat. Tämä on muistaakseni ensimmäinen neulomani miesten villapaita, ja sen neuloin isälleni ihan 80-luvun alussa. Paita on ollut aikoinaan kovassa käytössä, mutta nyt ehkä hieman venähtänyt ja vanhanaikainen... nappilista ei oikein pysynyt kiinni ja rempsotti kummasti. Vanhempani ovat jo oppineet että mitään villaista käsin neulottua ei saa heittää pois vaikka kuinka olisi reikiä, ja niinpä isäni tarjosikin tätä villapaitaa minulle kierrätykseeen. Reikiä tässä ei toki ole, ainoastaan hienoista huopumista kainaloissa. Molemmat puretut villapaidat ovat paksua Pirkkalankaa,
Neliöiden keskellä on jotain vanhaa värikästä lankaa, muun muassa sitä sähkönsinistä mohairlankaa ja 80-luvun Wendy Shetland -lankoja. Seuraavat kaksi kerrosta on virkattu sinisestä purkulangasta ja kaksi seuraavaa beigestä purkulangasta. Sen verran kova hinku oli neulomaan etten malttanut vyyhditä ja pestä tuota sinistä lankaa, joten se on hieman epätasaista verrattuna seuraaviin kahteen kerrokseen, joissa on pestyä ja sileää lankaa. Reunassa on kerrokset petroolinväristä seiskavaikkaa ja ruskeaa Laurin villalankaa.
Viltti pääsi käymään mökkimaisemassa. Sauna kamareineen on vielä tekeillä joten viltti matkasi vielä takaisin kotiin muiden mökkivilttien seuraan. Kesemmällä sitten takaisin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vanhaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vanhaa. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
perjantai 7. helmikuuta 2014
Arkistojen kätköistä
Jostain aina putkahtelee esiin vanhoja valokuvia, joissa näkyy tekemiäni käsitöitä. Tämä villapaita on jo aikaa sitten hävinnyt maailman tuuliin, mutta muistissa se on minulla vielä ihan hyvin.
Malli Oma
Lanka Álafoss Lopi
Puikot 6 mm
Lopi-innostukseni alkoi joskus 80-luvun alussa kun juuri ensimmäiset villapaitani neulottuani ystäväni pyysi tekemään Lopi-villapaidan. Yhdessä ostimme langat, puikot ja ohjeen kirjavaan villapaitaan. Neulominen oli mukavampaa ja nopeampaa kuin olisin voinut aloittaessani kuvitella, ja neulomispalkaksi sain pullollisen kermalikööriä, Baileysin suomalaista versiota.
Tuosta innostuneena ostin lankaa omaa villapaitaa varten, ja siitä yli jääneistä langoista myöhemmin neuloin tuon keskimmäisen lapseni (joka tuolloin oli vielä kuopus) villapaidan. Omaan paitaani minulla oli ohje mutta tuon pojan paidan suunnittelin itse. Se on tehty 80-luvun tyyliin laatikkomalliseksi, sillä kaarrokkeen kavennusten suunnitteluun olisi kulunut paljon hyvää neulomisaikaa. Tai kenties tummansinistä ei olisi riittänyt helmaan ja kuvio piti siksi tehdä vartalon ympärykseen noin isona.
Tuossa kuvassa olemme 90-luvun alussa seuraamassa esteratsastuskilpailuja, ja käsillä on tapahtuman huipentuma, pillimehu ja munkki. Mukana oli taustalla näkyvä ystäväni Ulla, jonka oranssi Volkswagen Polo oli poikasen mielestä "hieno mersu"!
Malli Oma
Lanka Álafoss Lopi
Puikot 6 mm
Lopi-innostukseni alkoi joskus 80-luvun alussa kun juuri ensimmäiset villapaitani neulottuani ystäväni pyysi tekemään Lopi-villapaidan. Yhdessä ostimme langat, puikot ja ohjeen kirjavaan villapaitaan. Neulominen oli mukavampaa ja nopeampaa kuin olisin voinut aloittaessani kuvitella, ja neulomispalkaksi sain pullollisen kermalikööriä, Baileysin suomalaista versiota.
Tuosta innostuneena ostin lankaa omaa villapaitaa varten, ja siitä yli jääneistä langoista myöhemmin neuloin tuon keskimmäisen lapseni (joka tuolloin oli vielä kuopus) villapaidan. Omaan paitaani minulla oli ohje mutta tuon pojan paidan suunnittelin itse. Se on tehty 80-luvun tyyliin laatikkomalliseksi, sillä kaarrokkeen kavennusten suunnitteluun olisi kulunut paljon hyvää neulomisaikaa. Tai kenties tummansinistä ei olisi riittänyt helmaan ja kuvio piti siksi tehdä vartalon ympärykseen noin isona.
Tuossa kuvassa olemme 90-luvun alussa seuraamassa esteratsastuskilpailuja, ja käsillä on tapahtuman huipentuma, pillimehu ja munkki. Mukana oli taustalla näkyvä ystäväni Ulla, jonka oranssi Volkswagen Polo oli poikasen mielestä "hieno mersu"!
Tilaa:
Kommentit (Atom)