Välillä nousen tuosta ompelukoneen ääreltä pois tämän toisen koneen ääreen. Katson, onko tullut tilauksia, vastailen kyselyihin ja luet muutkin sähköpostit ja yritän joskus parilla sanalla vastatakin. Välillä pussittelen vaatteita ja laitan ne kuoriin. Sitten Kusti lähtee polkemaan Suomea kohti:)

Olin elokuun lopulla Kaivopuistossa myymässä Michilandian vaatteita.

Suomenkielikin kuulosti erilaiselta kuin muistin. Toki kieleni on hyvässä kunnossa, sillä kirjoitan paljon, mutta puhe jää vähälle, sillä suomalaisia ystäviä minulla ei ole ollut Chilessä pitkään aikaan, enkä soittele juuri lainkaan Suomeen puhelimella. Ensimmäinen kosketukseni äidinkieleen tapahtui Frankfurtin kentällä portilla, jossa odoteltiin Suomenlentoa. Täytyy sanoa, että TYRMISTYIN suomalaisten naisten puhetyylistä: kentällä ainakin puolet naisista puhuivat narisevalla äänellä. Siis en nyt puhu mistään kitinästä, vaan epäterveestä äänentuottamisesta! Kun olin ollut pidempään lomalla, huomasin varsinkin nuorten naisten narisevan, mutta sitten jo melkein totuin asiaan, enkä kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota.

Ensimmäisellä viikolla minua myös huvittivat televisio-ohjelmat. Kuulin sivukorvalla ihmisten puhuvan todella surullisesti ja masentuneesti ja aloin katsoa, mistä on kyse...no, iloista puutarhaohjelmaahan siellä näytettiin ja kaksi ihmistä keskustelivat "vilkkaasti" vihanneksista ja kukkasista :) Olen tottunut siihen, Että Chilen televisiossa kimitetään kurkku suorana jatkuvaa puhetulvaa, oli aihe mikä hyvänsä. Joskus sivukorvalla aihetta kuuntelematta kuulen, kun joku pikkulapsi piipittää jotakin ja kun menen katsomaan, mistä on kyse, siellä onkin joku vaikutusvaltainen lääke- tai rikostieteen naisprofessori puhumassa täyttä asiaa. Hassua, miten erilailla ääntä käytetään eri maissa. Jos Suomessa joku vaikutusvaltainen nainen kimittäisi nopeasti ja hengästyneesti, häntä ei otettaisi vakavasti! Suomessa puhutaan surullisesti ja tosissaan;)
-
Suomen televisiota oli siksikin mukavaa katsoa, että siellä ei uutisissa näytetty jatkuvasti parkuvia ihmisiä, eivätkä minihameiset diskotanssitytöt pyllistelleet ja heilutelleet itseään kahdeksalta aamulla! Suomen telkussa myös näytettiin sellaista kivaa brittisarjaa, jonka nimi oli "Muutto maalle". Siinä aina jokin remonttitaidoton pariskunta osti jonkun romutalon maalta ja alkoi remontoida sitä liian pienellä budjetilla ja liian tiukalla aikataululla. Sitä oli ihanaa katsoa!

Mikä Suomessa sävähdytti, oli siisteys! Kaikki puut saavat pitää oksansa, eikä niitä ole katkottu. Vuokratalojenkin pihoilla on istutuksia, pensaita ja kukkia ja kaikki hyvässä kunnossa. Graffitteja ei ole seinillä, eikä pahemmin roskia kaduilla. Talot ovat hyvinhoidettuja ja puutarhat siistejä.

Minulta kyseltiin paljon, että onko jokin asia muuttunut. Oli ihan selkeästi! Suomi oli kansainvälistynyt tämän viiden vuoden aikana. Ainakin Turussa ja Helsingissä oli kerjäläisiä kaduilla käsi ojossa. Heitä ei ollut viisi vuotta sitten. Turun katukuvassa oli paljon enemmän ulkomaalaisia kuin ennen ja bussikuskeissa oli paljon enemmän ulkomaalaisia ja naisia kuin ennen. Siitä tulikin mieleeni - aah, kiitos teille bussikuskeille, kun ajatte niin hyvin ja rauhallisesti! Voisivatpa Turun bussikuskit tulla opettamaan tänne Concepcioniin, miten bussia kuuluu ajaa!
-
Kansainvälisyys oli silmiinpistävää, tai paremminkin korviinpistävää Helsingissä. Kadulla kuuli enemmän muita kieliä kuin Suomea - toki oli turistiaika meneillään. Lappeenrannassa taas kuuli paljon enemmän venäjää kuin suomea ja Nauvossa enemmän ruotsia kuin suomea...mutta jälkimmäisessähän ei ole koskaan ollut mitään outoa - hih!

Oli muutakin uutta. Lähes kaikilla kavereillani oli joko autossa tai puhelimessa navigaattori! Samoin kaikilla oli uudet hienot autot ja kaikilla oli hienot kodit. Korkea elintaso näkyy Suomessa. Sisustusliikkeiden määrä oli kasvanut valtavasti viidessä vuodessa. Tuntuu siltä, että eniten oli maalaisromanttista vaaleahkoa sisustusta myyviä liikkeitä. Samantyylistä tavaraa myivät myös Kodin Anttila, Stockmann ja Sokos. Ennen ei tuollaista tavaraa pahemmin löytynyt. Nyt ymmärrän senkin, miksi niin useat sisustusblogit ovat täynnä ihania vaaleita maalaisromanttisia tavaroita - niitä on niin helppoa ja edullistakin ostaa Suomessa. Kyllä minulla olisi tullut valitsemisen tuska, jos matkalaukkuun olisi mahtunut jotain enemmän!

-
Olin lomalla seitsemän viikkoa, joten siinä ajassa ehdin nähdä ja tehdä vaikka mitä, mutta niistä kertoilen toisissa postauksissa.
-
P.S. Söin joka päivä ruisleipää, salmiakkia ja lakritsia :D

Mia Fiskarsissa

Mieheni oli myös istuttanut 100 vadelmapensasta ja ainakin saman verran mansikoita, että tänä vuonna varmaan saamme suumme makeammaksi kuin viime vuonna.

-