Koratian ihmisväki oli loppuviikon muissa maisemissa, aina Roomassa asti. Iloksemme ja hämmästykseksemme emme olleet sielläkään kissatta. Heti ensimmäisessä tutustumiskohteessa, Colousseumilla, meidät otti vastaan yläkuvan suuri musta isäntä. Hän vaikutti kovin kiireiseltä, mutta ymmärtäähän tuon. Jättikokoinen koti ja kauheasti valvontaa kaipaavia vierailijoita.
Hotellimme lähistöllä vanhoilla raunioilla oli kodittomien kissojen keskus! Voitte vain arvata, pitikö sen lukuisia kissoja tarkkailla aika ohikulkiessa. Piti, ja kuvata, ja niistä piti puhuakin koko ajan, ainakin minun. Kissat vaikuttivat kodittomuudestaan huolimatta olevan hämmästyttävän hyvävointisia ja ihmisystävällisiä. Yksi oli jalkapuoli ja toinen töpöhäntä; töpöhäntä oli noussut raunioista kadulle eikä töpöisyys estänyt häntä lainkaan nauttimasta silityksistä ja ihailuista.
Voih. En tuonut tuliaisiksi yhtään rauniokissaa, vaikka arvatenkin mieli teki.
Kotona Koratiassa Cisu ja Toto nauttivat isännän roolistaan. Vanhempani olivat kissanvahteina, ja mummin pitämä hoitopäiväkirja oli hyvin sympaattista ja mukavaa luettavaa. Eilen harmaapojat tuntuivat kyllä ilahtuvan kovasti, että kotiväki ilmestyi taas Koratiaan, mutta mitään merkkiä stressistä tai hylätyksi tulemisen tunteista ei ollut. En muista, milloin Cisu ja Toto olisivat ollet näin tasapainoisia, hyväntuulisia ja hyväkäytöksisiä. Toivokaamme, että tämä onnen ja harmonian tila jatkuu.
Nyt siirrymme vieraskynäosioon – tässä mummin kirjoittama hoitopäiväkirja:
"Torstai
Saavuimme illansuussa. Vastaanotto oli todella lämmin ja
huriseva. Toivottavasti kissat eivät ota kaikkia talonvaltaajia yhtä sydämellisesti
vastaan. Sain Cisulta jopa käsisuudelman.
Kissat seurasivat sivusta puuhiamme, mutta iltauutisten
katselu toi molemmat heti syliin. Siinä olisi pitänyt kököttää varmaan puoli
yötä.
Iltayön kulkusrallin jälkeen kissat parkkeerasivat kylkeeni.
Lämpimiä petikavereita.
Yöllä puhkesi talvimyrsky, joka kilisi ja kolisi nurkissa.
Kissat taisivat olla hieman huolestuneita metelistä – uni loppui siihen.
Perjantai
Aamurutiinimme lienevät hieman erilaiset kuin kotiväen:
kissat vaikuttavat hämmästyneiltä. Hirveästi ei olla ruoan perään, ulkoilu
kiinnostaisi enemmän.
Toton ulkoilu kesti ehkä 20 sekuntia. Muutama askel
kuistilla ja salamana takaisin ovelle. Cisu oli pitkäjännitteisempi. He
kiersivät vaarin kanssa puoli taloa = 3–4 minuuttia.
Palasimme talolle ennen pimeää. Kissat eivät tienneet, miten
olisivat kiehnänneet. Cisu toi harjan ja molemmat rojauttivat itsensä lattialle
kylki kyljessä. Harjauksen lopuksi Cisu katsoi selvästi koratpalloa odottaen!
Tämän illan ulkoilu oli jo varsin mittava. Totokin kiersi
puoli taloa, Cisu viipyi ulkona varmasti viisi minuuttia. Leppoisa ilta – aina
syliin, kun jonnekin asettui istumaan.
Lauantai
Kaunis, kirkas pakkasaamu. Yöllä oli kissojen kanssa eri
käsitys nukkumapaikoista. Cisun mielestä hänen paikkansa oli minun päälläni,
Toto häipyköön. Minun mielestäni yksikin kissa oli melko raskas ja vangitseva.
Jostain syystä tänä aamuna ruokahalu oli hyvä. Molemmat
söivät märkäruokaa heti.
Illalla saunoimme. A ja M (siskoni miehineen) liittyivät
seuraan ja varsinkin Toto otti koko ilon irti lämmöstä. Välillä huolestutti se
rentous, olivatko hengissäkään. Kyllä olivat.
(Toim. huom.: Saunovalta siskolta
tuli illalla Roomaan tekstiviestejä, joissa kehuttiin saunatonttujen
saunomishalua ja sitä, että Cisu oli ensin pessyt siskoni tukan saunassa ja
sitten vetäytynyt saunan jälkeen siskonmiehen, hyvän ystävänsä ja ihailun
kohteensa, syliin lukemaan Kjell Westön uutuutta ja olemaan kuulemma hyvin muikean
näköinen.)
Sunnuntai
Yöllä oli satanut lunta. Petikavereita piisasi tungokseen
asti. Tänä aamuna ruoka ei kiinnosta. Uloskaan ei pyydetä, lumiko pelottaa? (myöhemmin lisätty hoitopäiväkirjan
marginaaliin tieto: Miesväki ulkoili joitakin minuutteja.)
Tällä kertaa olemme tunteneet itsemme hyväksytyiksi alusta
lähtien. Harmaaherrat ovat olleet hyvin sydämellisiä!"
Kiitämme seikkaperäisestä hoitopäiväkirjasta sekä etenkin hoitopalveluista. HURmaavaa kissanhoitoa!