Nyt ruusut ja värimintut kukkivat kauneimmillaan, mutta ensimmäiset syysleimut (aina valkoiset) kukkivat myös liljojen loisteessa.

Väriminttua ja takana palavaa rakkautta

Väriminttua (saatu naapurilta)

Nauhuksetkin ovat pian parhaassa kukassa mutta kimalaisia niissä näkyy kovin vähän. Yleensä nauhusten varret ovat niitä valtoimenaan. Alla olevaan kuvaan sain yhden kimalaisen vangittua.

Lopuksi vielä kuvia etu- ja takapihalta:

Takapiha / Backyard

Etupiha / Frontyard

Palattuamme Lapin-reissultamme meitä odottivat uudet nuput ja kukat mutta viimeöinen salamamyrsky ehti tehdä tuhojaan pihalla ennen kuin pääsin kuvaamaan tilannetta. Kuvat kaikista uusista kukkijoista, kuten värimintusta, eivät onnistuneet.

Salkoruusu ulottuu korkeuksiin!

Syysleimut monissa väreissä

Lohenpunainen syysleimu - my favourite!

Nauhukset ylväinä mehiläisiä houkuttelemassa

Keltaiset liljat ovat korkeimpia.

Helsingin rautatieaseman kukkaloistosta bongaamani revontuliatsalea Mandarin Lights jäi mieleeni ja olen siitä asti koettanut löytää sille paikkaa puutarhassani. Poistettuani lyhtykoison etupihalta (ja koko tarhastani) jäi siihen atsalean mentävä aukko. Vaaleanpunainen Rosy Lights olisi myös kelvannut minulle, mutta vain yhdelle oli tilaa eikä Rosy Lightsia ollut enää tarjolla Pirilän Kukkatalossa...joten tämän ostin ja tyytyväinen olen!

Näin kauniisti atsalea vielä kukkii. Kohta se on ohi.

Keskellä atsalea ja sivuilla tulppaaneja. Edessä kuunliljoja.

Kevätvuohenjuuri muutti takapihalta etupihalle, jossa oli tilaus keltaiselle, keväiselle kukalle!

Pirilän Kukkatalossa näin myös valkoisen isotähtiputken (Astrantia major), jota en voinut jättää ostamatta. Punainen isotähtiputkihan minulla on jo pari vuotta ollut ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Tähtiputki kukkii pitkään ja runsaasti eikä rönsyile :)

Valkoisen isotähtiputken sijoitin etupihalle, koska sen pitäisi menestyä varjossakin. Edessä daalian alkuja - niitä minulla oli kellarissa ihan liikaa, joten osa joutui etupihalle. Katsotaan ehtivätkö kukkia ennen halloja etupihan varjossa.

Lisäksi ostin klassisen punaisen särkyneensydämen (Dicenta spectabilis).

Punainen särkynytsydän sijoittui valkoisen ja pikkusydämen läheisyyteen. Tarjolla olisi ollut isojakin ruukkuja mutta otin pienen sillä tiedän että tämä leviää jo vuodessakin runsaasti. Ja kukintahan oli melkein jo ohi. Kultatyräkki, edessä verikurjenpolvea ja v.pun. myskimalvaa. Takana nauhuksia.

Ruukkuun sijoitetut daaliat ovat kasvaneet hyvin korkeutta. Päälle siroittelin ruusulannoitetta, jos ihmettelette punaista raetta.

Käväisin naisseurassa Turussa, jonka aikana mieheni otti antaumuksella kuvia mehiläisistä nauhusten kimpussa:

Salkoruusuni kukkivat kauniisti mustilla kukinnoillaan vaikkakin lehdet ovat kovin syötyjä, en tiedä mikä eläin niitä syö, sillä etanoita ei meillä paljon näy ja vain salkoruusujen ja liljojen lehdet ovat kärsineet. Tuholaiset eivät ole samoja, sillä liljoihin on iskenyt liljakukko päätellen mustista ulosteista tms.

Näistä salkoruusuista toisen piti olla valkoinen ja toisen musta. Nämä mustat ovat kuitenkin niin kauniita, ettei haittaa vaikkei valkoista tullutkaan kukkapurkin etiketin mukaisesti. Ajattelin kerätä toisesta siemeniä ja toisen leikata alas, jospa jälkimmäinen muuttuisi näin monivuotiseksi.

Musta salkoruusu, lapinnauhuksia ja syysleimuja.

Lapinnauhukset keräävät kauniisti mehiläisiä luokseen.

Tämä salkoruusu ja sen pari ovat peräisin Tikkurilan Viherpajasta.

Syysleimuista ehdoton suosikkini on lohenpunainen kaunotar:

Mutta eivät muutkaan värit rumia ole, eivät todellakaan. Vain osa näistä on alkanut nyt kukkimaan ja esim. tummanpunaista odottelen vielä innolla.

Tämä sinilila on hiukan muita lyhyempi lajike.

Phlox paniculata 'Europa'. Näitä minulla oli useampi mutta olen vaihtanut niitä muun värisiin tuttujeni kanssa. Mm. äitini ja naapuri puutarhasta löytyy nyt myös tämä väri.

Tämän valkoisen sain äidiltäni, joka oli ostanut sen tien alle jäävän talon 'irtaimistosta'.

Lopuksi vielä kuva, jonka edustalla näkyy sininen, kukkimistaan lopetteleva jaloritarinkannus sekä edellisen blogitekstini nimetön, kauniisti kukkiva keltainen perenna. Välissä syysleimuja ja takana viisi lapinnauhusta (Liguria Hietala), jotka pian kukkivat koko kukkavarrellaan. Nuo nauhukset ovat pihani korkeimmat. Soihtunauhukset (Liguria x hessei) ja punalehtinen kallionauhukseni (yksi ainoa kappale :)) jäävät näille pituudessa. Voisin katsella puutarhaani tuntikausia, jollei olisi taloa ja lapsia häiritsemässä harrastustani.

Sadepäivänä oli hyvin aikaa kierrellä kauppoja etsien kanttausrautaa. Kauan ei onneksi tarvinnut etsiä, sillä ko. kapine löytyi jo ensimmäisestä K-Raudasta.

Minulle ei tosin vieläkään ole googlettamisesta huolimatta auennut, miten tätä käytetään. Varmastikin itse kanttaus eli nurmikon rajaus on yksioikoista mutta miten tällä tehdään 'oja' istutusalueen ja nurmialueen väliin? Olisin kiitollinen ohjeistuksesta.

Kärhö nro 2 kukkii. Hennon lila kukinta oli pienoinen pettymys, sillä se on pienehkö. Ehkä tämä kukka oli muita pienempi? Tulevaisuus näyttää...
Nauhukset ovat nostaneet kukintonsa korkealle lehtien yläpuolella. Kohta alkaa keltainen loiste!

Loisteesta puheen ollen ensimmäinen kukkiva syysleimu tarjoaa kirkkaan valkoista kauneutta. Myös töyhtöangervot ovat alkaneet kukkia uskomattoman kirkkaissa värissä. Varsinkin tuo tummanpunainen väri on kerrassaan loistokas!



Lopuksi kuvia liljoista. Nyt pidemmistä liljoistani ovat avautuneet ensimmäiset tummanpunaiset ja vaaleanpunaiset päiväliljat.