[go: up one dir, main page]

Pieniä tarinoita arjesta, maustettu käsitöillä, hörhöilyllä, onnella ja joskus ajatuksillakin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmeellistä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmeellistä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Muutto!

Täytyy aloittaa hehkuttamalla. Minä voitin eilen tänään huomenna -blogin arvonnassa kirjan. Voi hurjaa, tosi varvoin mitään voitan. Olen innoissani. Yllä mainittu blogi on muuten yksi innoitajani, aivan ihana kerrassaan.

Toinen asia josta olen myös innoissani on se, että olen saanut kaksi uutta lukijaa. Ihmeellistä! Tervetuloa sydämellisesti!



Tämä viikko on nyt sitten tehty muuttoa omaan kotiin, omalle tilalle. Minulla on kaksi googletiliä, toinen aikoinaan yliopiston s-postilla tehty ja toinen nyt vähän uudempi gmail-postiosoitteella. On ollut työlästä vaihtaa tunnuksia, kun tämä kakkanen on tietenkin niillä yliopiston tunnareilla toimiva. Niinpä kypsyttelyn jälkeen tulin päätökseen aloittaa uuden blogin näin sopivasti fyysisen muuton aikoihin. Tämä on niin suuri muutos minulle ihmisenä, että käännetään nyt sivuja elämän kirjassa sitten oikein urakalla.

Eli juuri kun olen saanut uusiakin lukijoita, hylkäänkin tämän osoitteen ja pomppaan uuteen. Toivottavasti seuraatte mukana kaikki jo tutut ja uudetkin lukijat. Uusi blogi yrittää nyt olla vähän aikuisempi, ainakin nimellään. Sisältö todennäköisesti on tuttua Karhistavaraa, höystettynä oman kodin onnesta höperehtimisellä.

Joten sydämellisesti tervetuloa tästä lähtien Oupan Omaan tilaan.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Pieniä, suuria ihmeitä

Nyt on ollut hyviä päiviä. Tänään sain ruusun Ekkulilta vuosipäivän kunniaksi. Osasipa tuo yllättää. Vietimme hurjan hauskaa juhlapäivää ihan kotosalla hömpsötellen. Päivemmällä ehdin käydä töissäkin ja tehdä gradua, tehokas ja onnellinen minä.

Gradu on nyt edennyt siihen pisteeseen että sivuja on jo 70, teoria valmis, tutkimuksen toteutusosa valmis, tutkimustulokset ja päätelmät melkein valmiit, luotettavuuden tarkastelu, pohdinta ja johdanto puuttuu. Tarkoitus oli mennä esittelemään gradu tammikuussa, mutta silloin ei ole gradusemmoja. Ensimmäinen mahdollinen aika on vasta maaliskuussa, joten silloin sitten. Eli huomio ne joita minun valmistuminen kiinnostaa, valmistujaiset eivät ole maaliskuussa miten olin suunnitellut, vaan vasta huhtikuussa!

Minulla on ihania ystäviä. Yksi lähettää postikortteja mielettömillä elämänviisauksilla piristämään ja tsempittämään.On mennyt etanapostirakkauteni perille. Toinen oikolukee ja kommentoi gradun retaletta ihan vain huvikseen ja auttaakseen minua. Ihan uskomaton aarre. Ja kolmas postitti minulle joulukalenterin, kun surkuttelin kiireisyyttäni ja joulukalenterin puutostilaa, joka on vakava tila. Ihania olette kaikki! Kiitos tuestanne! Olisin halunnut postata näistä erikseen, mutta tämä kortilla oleva aika...

Ja sitten vielä palattuani töihin kahden viikon graduloman jälkeen, yksi opettaja tiedusteli graduni vointia ja kysyi tarvitsenko kieliopin tarkastajaa gradulle. Häneltä puuttuu tarkistettava päättötyö jostain äidinkielen kurssisuorituksesta. No jaa, mitenhän olisi, antaisinko graduni tarkistettavaksi. Kuten varmaan kaikki blogin lukijat ovat huomanneet, minun oikeinkirjoitus ei ole mitään maailman huippua, joten, TODELLAKIN annan gradun kielioppitarkastukseen. Taas kerran elämässäni tapahtuu asioita joiden uskon vain kuuluvan mennä juuri näin.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Loman käynnistys Tampereella

Täällä nautitaan syyslomasta koko perheen voimin. Aloitimme Ekkulin kanssa lomailun karauttamalla heti perjantaina Tampereelle kyläilemään ja tapaamaan samoja kavereita kuin helmikuussakin. Taas tuli pyörähdettyä Finlaysonilla ja American Dinerissa. Vähän tuli käveltyäkin ja ihmeteltyä niin kauniita maisemia kuin kesyjä oraviakin. Lauantai-iltaa vietimme isäntämme bändin bändikämpällä, soitellen äksälaatikolla rokkia. Oli kyllä tooosi hauskaa. :)

Lahjetta pitkin kiivenneen oravan ihmettelyn ja rokin soittelun lisäksi tältä reissulta mieleen jää ehdottomasti omenat. Vierailimme isäntämme vanhemmilla ja voi ihmettä, minä sain sieltä mukaan kaksi omenahillopurkkia ja ison purnukan kuivattuja omenalastuja. Itse olen siis tavannut tämän kaverimme ihastuttavan äidin kerran aikaisemmin. Kylläpä oli mukava vierailu. :)

Kuva on vähän ankea; hämärä, salama ja valokuvaustaidoton kuvaaja ovat huono yhdistelmä. Koittakaa kestää.

torstai 11. kesäkuuta 2009

Sain aarteita

Joskus sitä osuu kohdalle huomaavaisia ja ajattelevaisia ihmisiä. Yksi tälläinen viimeaikainen tapahtuma oli se kun puhuimme Hanna-ystäväni äidin kanssa rikki ja huoltoon menneestä ompelukoneestani. Kokeneena ompelijana Hannan äiti oli pistänyt mieleen että minun ompelukoneeni on vanha Husqvarna ja mitäs sitten kävikään. Eräänä päivänä Hannan kanssa jutellessani sain kuulla että hänen äitinsä oli jemmannut minulle jostakin "varaosia" ompelukoneeseeni. Ihmeellistä!

Tässä niitä nyt on. Aikoinaan kun koneen sain, siinä mukana oli yksi puola ja tavallinen paininjalka. Itse ostin siihen myöhemmin muutaman puolan lisää ja kaksi vetoketjupaininjalkaa. (Kaksi siksi että hukkaan ne hyvin pätevästi ja silloin todennäköisyys on paljon suurenpi että löydän edes toisen kun sitä tarvitsen.) Mutta nyt minulla on siis monen monta puolaa, vaikka kuinka monta erilaista paininjalkaa, kapea kaksoisneula, varapuolakotelo, omat ruuvimeisselit (luulen että ne jotka minun ompelulaatikossa on ovat äidin) ja pari muuta jännää osaa. Itseasiassa tuon harmaan muovisen "haarukan" käyttötarkoitusta en edes tiedä. Tietääkö joku muu? Niin nuo osat ovat vähän uudemmasta koneesta kuin mitä omani on, sellaisesta Husqvarnasta johon laitetaan erilaisia kiekkoja koruompeleiden valitsemista varten. Kiekoissa lukee päällä "system colormatic" ja niitä on kuusi, merkitty kirjaimilla a-f. Jos jollain on sellainen kone ja kiekkoja hukassa niin täältä saa kun hihkaisee. Minun koneeseeni käy vähän pienemmät kiekot joten pistetään hyvä kiertämään.