Käsistä karannut: tammikuuta 2017

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Simppelisti Savon väreissä

Kuopukseni aloitti viime syksynä aktiivisemman salibandyharrastuksen paikallisessa seurassa. Se toi tietysti mukanaan velvoitteita myös vanhemmille, erityisesti kotiturnauksiin liittyen. Mies kävi toimitsijakoulutuksen, ja minä lupasin neuloskella arpajaispalkintoja. Ensimmäinen valmistunut täsmäprojekti oli maakunnan ja seuran väreissä neulotut sukat.

Päätin neuloa reilusti aikuisten kokoa olevat sukat - ja kyllähän 10-vuotiaiden poikienkin jalan koko alkaa ainakin osalla ihan kiitettävissä mitoissa (oman jälkikasvuni kengänkoko lienee tällä hetkellä noin 39-40). Suunnittelin helpon mallin, johon saisin kulutettua orpona lankavarastossani makaillutta auringonkeltaista Lang Yarnsin Jawollia. Sukat on neulottu sillä perinteisellä 72 silmukalla ja mustat, Novitan Venlasta neulotut osuudet ovat samaa 2 o, 1 n -joustinneuletta kuin sukansuukin. Lopulliseksi kooksi taisi muodostua noin 40-41.

Tässäpä myös käyttämäni helppo kirjoneulekuvio kaaviona muidenkin iloksi. Koska näitä pieniä kirjoneulekaavioita syntyy aina silloin tällöin, eikä kaikkien ympärille viitsi todellakaan koostaa kokonaista sukkamallia, ajattelin jossain vaiheessa luoda Ravelryyn mallisivun, jossa olisi pelkkiä pikkukaavioita sisältävä tiedosto. Sieltä olisi neulojien helppo selailla eri silmukkamäärillä jaollisia olevia kuvioita omiin projekteihinsa ja toisaalta minä voisin linkata omat sekalaiset säätöni yhteen ainokaiseen mallisivuun. Tällä hetkellä olen liittänyt kunkin kaavion omaan projektiini, mutta sieltä niitä harva löytää. Josko sitä sähköisen tiedoston myötä raatsisi itsekin luopua ainakin osasta epämääräisiä ruutupaperipiirroksia, jotka nyt viereksivät suunnittelukansion välissä...

maanantai 23. tammikuuta 2017

Kesän kosketus

Olen melkein huomaamattani lipsahtanut suunnittelemaan ja julkaisemaan neuleohjeita jonkinlaisen (pääsääntöisesti epäkaupallisen) yhteistyön merkeissä. Tämänkertaisen mallin ideointi lähti käyntiin jo viime kesän lopulla, kun muutama virtuaalineuletuttu alkoi ideoida suomalaisten omaa sukanneulontakisaa, jossa olisi väljähköt säännöt. Lupasin keksiä jotain kirjoneuleista, joten ei auttanut kuin laittaa rattaat pyörimään.

Jokin koukku malliin piti keksiä, niin itseäni kuin neulojiakin haastaakseni. Päätin kehitellä kokonaan kirjoneuletta olevan sukkamallin, jossa oli oma muunnelmani viime kesän Tour-de-Sockin Six Tastes -sukkamallin kantapäästä. Halusin myös, että mallissa on riittävästi kokovaihtoehtoja erilaisiin tarpeisiin. Niin syntyi Touch of Summer, jonka julkaisin Kahelien TalviSukka -kisan toisen etapin ohjeena 20. päivä kuluvaa kuuta.

Ensi alkuun piti keksiä, miten saada itselleni mieleinen kaksivärinen aloitus. Katselin ja etsiskelin YouTube-videoita, mutten löytänyt haluamaani. Niinpä kehitin omin päin luomistavan, jossa eri väriset langat muodostavat reunaan kauniin kierteen. Paha vain, että tuossa vaiheessa en hoksannut lankojen siirtelyjärjestyksen vaihtamisen vaikuttavan reunan dominoivaan väriin. Niinpä mallisukissa toisen sukan suussa valkoinen kierre dominoi lievästi, toisessa vihreä. Tästä valaistuneena päätin, että perustan vihdoinkin oman YouTube-kanavan, jonne teen silloin tällöin mahdollisimman lyhyitä tekniikkavideoita, joista on karsittu kaikki epäolennainen pois. Ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) tekniikkavideon Two-color cast on for working stranded or double knitting julkaisin noin viikko sitten kanavallani, jonka nimi on rehvakkaasti Knitting techniques in less than two minutes.

Videon laatu ei ole hääppöinen, sillä kuvasin sen still-kuvaukseen tarkoitetulla kameralla, mutta eiköhän tuosta oleellinen käy ilmi. Mies kyllä yllätti minut lahjomalla minua GoPro-kameralla ihan vain näitä tekniikkavideoita ajatellen, mutta adapteri, jolla saan GoPron kiinni jalustaan, on vielä matkalla jostain (kenties Kiinasta?) tänne Suomeen. Tarkoitus olisi jatkossa parantaa videokuvan laatua ja opetella hieman enemmän editointia, jotta videoon saisi vaikkapa pysäytyskuvia alkuun ja loppuun. Ääniä ja muita ylimääräisiä kilkkeitä videoihini en halua, ja vakaa pyrkimys on tarjota tekniikkaopastusta nimenomaan jo hieman pidempään neuloneille, joiden mielestä amerikkalaistyyppiset pitkät ja seikkaperäiset videot ovat turhaa ajanhukkaa. Liian monissa videoissa pieksetään suuta ja vatkataan lankoja sekä puikkoja tarpeettomasti minuuttitolkulla, ennen kuin päästään itse asiaan.

Takaisin kisasukkaan. Silmukoiden luomisen tuskan lisäksi piti väkertää kaksiväriseen joustimeen saumattomasti istuva kuvio, joka olisi muokattavissa. Kaivelin epämääräisiä suunnittelupapereitani ja noukin sieltä sopivia, kapeahkoja kuviohahmotelmia. Niitä asettelin rinnakkain ja kyhäilin peräti viisi eri vaihtoehtoa sivukuvioiksi. Kahdessa pienimmässä koossa (60 ja 64 s) sivuissa on vain pystyraitaa vihreäpohjaisten kuvioraitojen välissä, kolmessa suuremmassa (68, 72 ja 76 s) on jokin sortin köynnöstä. Kuvan mallisukat on (kuinka yllättävää!) neulottu 72 silmukalla.

Niin, se kantapää, joka jo näkyykin yllä olevassa kuvassa. Kiilat neulotaan pystyraitaisina varren aikana ja käännös tehdään neulomalla keskuskuviota edestakaisin ja kaventamalla samalla kiilan silmukoita pois. Muuten ihan helppo rasti, mutta käännökseen tahtoo helposti jäädä reikiä, jos ei muista kiristellä lankoja oikein huolella. Toiset tuntuvat myös inhoavan kirjoneuleen tekemistä nurjalla puolella, mutta minulle se ei ole mikään ongelma, joten en ole viitsinyt opetella pakittamalla kirjoneulomista.

Siinäpä sitten posotellaan melko tylsähköjä kuvioita, jotka eivät tietenkään ole kuviokorkeudeltaan kaikki saman mittaisia, eikä takakeskuskuvio kulje kantapääkäännöksen jälkeen enää synkassa etukeskuskuvion kanssa. Siinä pysyy mieli virkeänä kokeneemmallakin neulojalla, kun joutuu vähän seurailemaan kuvioita, vaikka ne sinänsä ulkoa oppisikin.

Semmoisethan niistä tuli. Malliparin langat ovat Novitan Venlaa (luonnonvalkoinen) ja Opalin 4-säikeistä, teollisesti liukuvärjättyä vihreää (Glückwünsche), reilusti alle 50 grammaa kului molempia kokoluokan 38-39 sukkiin. Eivät nämä varsinaisesti oman makuni mukaiset sukat ole, mutta yllättävän moni tuntui kuitenkin tykkäävän, ja minä paitsi opin taas uutta itsekin, sain vedettyä viivan useammankin "en ole ikinä ennen suunnitellut" -listauskohdan yli. Yleiseen jakoon englanninkielinen ohje tulee joskus helmi-maaliskuun vaihteessa Ravelryyn.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Baltian prinsessa ja muita lieventäviä asianhaaroja

Suuri sukkavuosi 2017 on nyt suunnittelunkin osalta avattu: julkaisin Baltian prinsessa (Baltic Princess) -sukkaohjeen paikallisten neulojien pikavauhtia kokoon polkaiseman Kalakukkojen neuleklubin ensimmäisenä ohjeena.

Alunperin ajattelin tarjota ohjetta vuoden ensimmäiseen Ullaan, mutta kun neuleklubin ideointi lähti käyntiin, päätin tarjota melkein valmista ohjetta heti tammikuulle. Sinänsä mallissa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä: näkyvä mallikuvio on Suuresta Kinnaskirjasta, ja se taipuu hieman pohjan puolelle muuttuen siellä pelkäksi ruudukoksi. Kiila on tuttuun tapaan pohjassa ja pin stripe -pystyraitaa.

Ohje on vain yhdelle silmukkamäärälle (72 s), koska mallikuvion leveys on 18 s. Varren ja terän pituutta on helppo säätää, ja symmetrisyyden ansiosta neulesuuntakin on helposti vaihdettavissa kärjestä aloitettavaksi, jolloin homma toimii aivan kuten aikaisemmissa toe up -malleissani Keisarin morsian ja Valtiatar. Sukansuun joustinkin on helppo vaihtaa mieleisemmäksi, tässä se nyt sattui muotoutumaan omanlaisekseen. Oikeastaan ainoa merkityksellisempi pointti ohjeessa on se, miten kantapään käännöksen jälkeen toimitaan, ettei kumpaakaan lankaa tarvitse katkaista kesken työn.

Mallisukat neuloin viimeisimmäistä Color Affection -huivistani jääneistä Lanitium ex Machinan Basic Sockeista, väreiltään kullankeltainen Dijon ja ruskeaan aavistuksen taittava harmaa Battleship.

Keltaista kului kokoluokan 38 sukkiin vähän reilut 50 g ja harmaata noin 26 g.

Ohje on yksinoikeudella neuleklubilaisten käytössä kolme kuukautta ohjeen julkaisusta eteenpäin, mutta huhtikuun lopulla se vapautuu kaikkien käyttöön maksutta. Alkuperäisen Ulla-option ansiosta ohje on vaihteeksi saatavilla myös suomeksi.

Oikein kauniit perussukathan näistä balttiprinsessoista tuli, mutta lupaan kyllä julkaista tänä vuonna taas jotain sellaista, jota en ole aikaisemmin julkaissut. Välillä on mukava neuloa tuttua ja turvallista perushuttua, mutta toisinaan on syytä haastaa itseään niin neulojana kuin suunnittelijana, jotta motivaatio hommaan säilyy.

Tavallisista paremmista kuvista saan kiittää niin kuvausympäristönä toiminutta Kässäkerho Pom Pomia kuin rakasta ystävääni, joka hääri kameran takana ja kesti minua, vaikka olen surkea malli ja vihaan poseeraamista, olipa kysesssä sitten vain pelkät jalat.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Talvipuutarhassa

Minusta tuntuu, että vuosi 2017 on hyvä sukkavuosi. Sitä ainakin ennustaa vuoden ensimmäisenä päivänä aloitettu ja tänään pingottimilta valmiina otettu kirjoneulesukkapari, Talvipuutarha-sukat. Koska mallissa on vain yksi koko, päädyin kokeilemaan sitä Novitan Venla fingering -langoista: jos sukista tulisi liian isot, voisin siirtää kantapään aloitusta (s.o. kiilan aloitusta) tarvitun kerrosmäärän myöhemmäksi ja neuloa sitten itselleni sopivankokoiset ihanuuslangoista.

Vaan miten kävikään: neuletiheyteni oli ohjetiheyttä suurempi, joten sukista tuli suoraan ohjeen mukaan tehtynä itselleni riittävän sopivat - ja ah, niin kertakaikkisen kauniit! Yllättäen tuo ns. strong heel -kantapäämalli istuukin jalkaani hyvin näin kirjoneuleisena, kun se yksivärisenä toteutuksena on yleensä liian avara.

Tavoistani poiketen en tehnyt malliin juuri mitään muutoksia, vain kärkeen neuloin yhden lisäkavennuskerroksen ja kolmen puikon päättelyn sijaan silmukoin kärjen valkoisella. Ihmeen pehmoiset ovat nämä, ja sen verran reilumman kokoiset, että tuntuu, kuin ei olisi lainkaan sukkia jalassa. Ja ne värit, harmaa-valkoinen on tähän malliin ihan ykkönen. Taidan olla ihan vähän rakastunut!

Sukat jäivätkin lyhyen (kolmen kuvan mittaisen) kuvaussession myötä jalkoihin. Onpahan mielenkiintoista nähdä, miten Venla kestää käyttöä ja pesua. Ainakin sen neuletuntuma on aivan toista luokkaa kuin Novitan aikaisemmissa fingering-langoisssa eli Tico Ticossa ja Pikkusiskossa. Tällä hetkellä Venla taitaakin olla omassa hintaluokassaan (paikallisessa Halpa-Hallissa 5,20 € / 100 g) parhaasta päästä kokeilemiani. Harmi, että värivalikoima on suppea, mutta toisaalta onnekseni kaikki viisi väriä ovat omaan makuuni ihan ok. Toivoa sopii, että Venla on muutakin kuin lyhytaikainen kausilanka, sillä olisihan se mukava saada tällaista asiallista ja edullista peruslankaa marketin hyllyltä jatkossakin.

P.S. Vuosi 2017 tulee olemaan myös suunnittelumielessä aikamoinen sukkavuosi: julkaisujonossa on tällä hetkellä 6 sukkamallia, eikä se luultavasti vielä siihen jää, sillä päässä tuntuu pyörivän uusiakin ideoita, puhumattakaan siitä, että yhdestä viime vuoden mallistakin on vielä ohje kokonaan aloittamatta. Ihan hullua, sanon minä, ellei suorastaan mielenvikaista.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Lempi-huivista lempihuivi?

Lentävän Lapasen lapasmalliyhteistyön tiimoilta minulle päätyi kolme vyyhtiä Malabrigo Sockia, joista haaveksin neulovani huivin tai parikin. Joulun alla muistin ohjekirjastossani olevan Lempi-huiviohjeen, johon arvelin lankojeni sopivan kuin nakutettu. Lempi-huivi on tosin suunniteltu paksummalle langalle, mutta mallia on helppo kasvattaa lisäämällä raita- ja hunajakenno-osia.

Minä neuloin oman huivini 2,75-millisillä puikoilla, joiden tiesin sopivan käsialalleni ja tuottavan sopivaa neulepintaa.

Päädyin lopulta tekemään yhden ylimääräisen yksivärisen ja yhden raidallisen osion. Enemmänkin olisi voinut tehdä, mutta minä nyt olen tällainen kevyempien huivikkeiden ystävä.

Niin, yritinhän minä sitä hunajakennoa neuloa, mutta hermostuin, enkä pitänyt omasta neulejäljestäni. Päätin toteuttaa yksivärisetkin osiot aina oikein -neuleena, jolloin niistä tuli merkittävästi kapeammat kuin alkuperäisessä mallissa. Minullehan se passasi vallan mainiosti, kun en huiviini vallattomasti korkeutta kaivannutkaan.

In action -kuvasta käynee selvimmin ilmi oman huivini kokoluokka. Isompikin olisi voinut olla, mutta riittävän iso on näinkin. En tullut laittaneeksi lankojen menekkiä sen tarkemmin ylös, vaikka taisin käyttämättä jääneet pallerot punnitakin; laskeskelin vain, että saisin kyllä langoistani helposti toisenkin kolmivärisen huivin.

Käyttämäni värit olivat muuten vihreä Turner (väritykseltään poikkeuksellisen yksivärinen useimmiten saatavilla oleviin Turnereihin verrattuna), keltainen Ochre ja vaaleanharmaa Pearl. Alimmassa kuvassa keltainen toistuu liian lämpimänä, kahta ylempää kuvaa yritin vähän muokata värien osalta enemmän todellisuutta vastaaviksi. Väriyhdistelmä on ah-ihana, mutta en ole ihan varma, onko okrankeltainen sittenkään ihan se paras väri minulle. Vaan mitäs sen väliä, enhän minä itseäni katsele, joten aion pitää ihanan pehmoista huiviani, kävivätpä sen värit minulle tai eivät.

Tänä Suomen 100-vuotisjuhlavuotena päätin palata Ravelryn Lankalaatikkoon, jossa käynnistettiin neulojien oma Suomi100-yhteisneulonta:

Tarkoituksena on neuloa mahdollisimman paljon suomalaisista langoista (joko kokonaan alkuperältään suomalaisista, suomalaisten värjärien värjäämistä tai avainlippumerkillä varustetuista teollisista langoista) ja suomalaisten suunnittelijoiden ohjeista. Minä huomaan suosineeni suomalaisten pienvärjärien lankoja jo viime vuonna, ja trendi myös kotimaisten suunnittelijoiden ohjeiden käyttöön on selvästi nouseva. Aionpa itsekin julkaista muutaman uuden ohjeen KAListelijoiden ja muidenkin neulojien iloksi ja riesaksi myös vuonna 2017. Mietintämyssyssä on jotain pientä muutakin uutta neulomiseen liittyen, mutta siitä sitten aikanaan.