Olen jo kauan kauan sitten valittanut siitä, miten ulkomailla ilmestyvät lehdet ovat paljon parempi kuin suomalaiset lehdet (siihen saksalaiseen Neoniin olen ehtinyt muuten jo kyllästymään moneen kertaan). Nyt siirryn uudelle tasolle: Miksi miehille kirjoitetut lehdet ovat paljon parempi kuin naisille suunnatut? Miksi ei ole lehteä Women's Quarterly, joka esittelisi maailman 20 cooleinta naista ja maailman 100 parasta asiaa?
Entä, miksi joissain kahviloissa on näin törkeän kivoja kirjahyllyjä? Onko muka oikeasti tarkoitus, että ihmiset jäisivät museokahviloihin koko päiväksi lukemaan? Epäilen. 

Miten Susanna Clarkelta on voinut tulla kirja, josta minä en ole kuullut? Milloin löydän aikaa lukea tämänkin? Onko joku muu lukenut? Kaiken lisäksi The Ladies of Grace Adieu and Other Stories on näköjään julkaistu jo 2006.

Otetaan yksi kappale elämäntilanteen melko täydellisiä muuttumisia, sekoitetaan kesään ja saadaan yli kolmen kuukauden mittainen blogihiljaisuus. Oho. Tällä hetkellä luettuja kirjoja on jonossa enemmän kuin yksi, mutta aloitetaan silti ihan pikaisella "kaikkea muuta" -päivityksellä.



1. Elokuva Gone Girl oli virallisesti ensi-illassa 3. lokakuuta, mutta jostain syystä sitä pääsi täällä Berliinissä katsomaan jo torstaina toinen lokakuuta. Tämä saattaa liittyä siihen, että ensi-illat ovat yleensä torstaisin.

Gone Girlin kirjoittaja Gillian Flynn on käsikirjoittanut myös elokuvan, joten se on erittäin uskollinen kirjalle. Me likes! Sanoisin muutenkin, että jos pidit kirjasta, pidät varmaan myös elokuvasta. Tunnelmaltaan elokuva oli minulle tietysti ihan erilainen kuin kirja, koska mielestäni kirjan viehätys perustui pitkälti sen yllätyksellisyyteen. Silti: menkää ja katsokaa, kirjan lukemisen jälkeen tai vaikka sitä ennen!

2. Perjantaina juhlittiin Saksojen yhdistymistä ylimääräisellä vapaapäivällä. Kaupat olivat kiinni, joten käytännössä mahdollisuuksia oli vain täydelliseen rentoutumiseen - ihanaa! Optimaaliviikonloppunani perjantai olisi aina rentoilua, lauantaina tekemistä ja sunnuntai sitten jotain siltä väliltä. Vapaa perjantai tuntui erityisen kivalta varmaan myös siksi, että käytännössähän lyhyt viikko tarkoittaa aina viiden päivän töiden sullomista neljään.

3. Sofi Oksanen on die Zeitin kannessa, eli käytännössä viikon ajan kaikkialla. Onnittelut Frankfurtin kirjamessujen Suomen messunäkyvyydestä vastuussa oleville, homma näyttää sujuvan oikein hienosti!



Itse haastatelukin oli oikein mielenkiintoinen, ja die Zeitin kirjallisuusliitteessä käsiteltiin kunnolla muitakin suomalaisia kirjailijoita.

Tervetuloa meille! Useampi kaverini toivoi parempia kuvia asunnostamme, jonka esittelin aiemmin tässä kunnossa:

Tilanne 7.8.2013

Eilen pidettiin viralliset tuparit, joten ajankohta virtuaaliesittelyllekin on nyt sopiva (suomeksi: asunto oli kerrankin siivottuna valoisaan aikaan niin, että ehdin ottaa siitä kuvat).

Kerron samalla siitä, millainen prosessi asunnon löytäminen Berliinistä meille oli.

Makuuhuone. Kirjahyllyjä ei ole tullut hankittua, koska kirjojahan on kätevä säilyttää myös erilaisissa kasoissa lattialla. Päiväpeiton olen todennut oikeastaan yliarvostetuksi tekstiiliksi. Miksi sitä oikeastaan käytetään? Sehän on vain yksi tavara lisää tuulettaa ja ennen kaikkea muuttaa. Huomaa myös patterisa oleva lukija, joka käydään tarkistamassa kerran vuodessa.

Ihan ensiksi haluan tappaa legendan Berliinin halvoista asunnoista. Edes idässä. Tai varsinkaan idässä. 

Edullisia asuntoja voi toki vielä löytää lähiöistä, mutta henkisesti vain määräaikaisesti täällä asuvana on tietysti mukavampi nauttia ydinkeskustan tunnelmasta. Lähiöt täällä näyttävät siltä kuin, noh, lähiöt missä tahansa. 

Unohda puoli-ilmaiset vuokrat

Luin tänä kesänäkin suomalaisissa lehdissä Berliini-juttuja joissa mainittiin asumisen olevan halpaa, "kaksio ydinkeskustassa 500 e kk". Näihin väärinymmärryksiin on yleensä kaksi syytä. Juttua tehnyt toimittaja on saattanut katsoa tietyn alueen senhetkistä keskimääräistä vuokratasoa. Tämä tarkoittaa, että vuokratasossa ovat mukana myös kaikki esimerkiksi 20 (tai edes viisi) vuotta sitten tehdyt vuokrasopimukset, joiden vuosittaista vuorkahintaa on saanut kohottaa vain minmaaisen pienen prosenttimäärän per vuosi, ja tämän takia keskimäärinen vuokrataso näyttää edulliselta, vaikka se tällä hetkellä vuokrasopimusta solmiville olisi kuinka korkea. Hetkellinen markkinahinta ei siis määrää täällä jonkun alueen vuokratasoa ihan samalla tavalla kuin vaikka Suomessa. Toinen syy on saksalainen tapa ilmoittaa kylmä- ja lämmin vuokra erikseen (Kaltmiete und Warmmiete). Kylmä vuokra on vuokrahinta, joka sisältää vain itse asunnon vuokran. Vuokralaisen on kuitenkin aina pakko maksaa lämmin vuokra, joka sisältää myös asunnon lämmityksen, jätehuollon yms. Kylmässä ja lämpimässä vuokrassa on yleensä noin 100-200 euron ero. 

Näkymä olohuoneeseen. Näyttää tyhjältä, mutta olen alkanut arvostaa tyhjää tilaa todella paljon. Siivoaminen on melkein juhlaa!

Silti: Kyllä Berliinistä saa samalla rahalla paljon kivemman asunnon kuin Helsingistä (mutta: palkkataso on täällä matalampi ja palkasta ja verojen ja sairasvakuutuksen jälkeen paljon vähemmän käteen kuin Suomessa). 

Vuokra-asunnon hankkiminen Berliinissä on aivan oma taiteenlajinsa. Jälkikäteen katsottuna se on sujunut meiltä todella helposti, vaikka asunnon etsimisen hetkellä homma on tuntunut aina järjettömän isolta. 

Vuosi sitten saimme ensimmäisen Berliini-asuntomme ihan vain hyvällä tuurilla. Olin kommentoinut yhtä Berliini-aiheista blogia pitävän suomalaistytön blogiin kiitokset hänen asunnonhakuvinkeistään, ja kommenttini nähnyt suomalaismies otti minuun yhteyttä ja tarjosi asuntoaan lyhytaikaiselle vuokralle. 

Kiitin tarjouksesta ja kerroin lähteväni Berliiniin pian allekirjoittamaan työsopimustani ja etsimään asuntoa. Kävin samalla katsomassa suomalaisasuntoa ja totesin, että se olisi meille oikein hyvä paikka, jos emme saisi pitkäaikaisempaa asuntoa heti elokuun alusta lähtien.

Asunnossa on kaksi sisäänkäyntiä jonkin lakipykälän takia. Pari kaveria teki tupareihin näyttävämmän sisääntulon ruokapöydän takana olevan oven kautta. Ruotsalainen kaverini paljasti myöhemmin, että meinasi jo hetken möläyttää suomalaisen tavan järjestellä huonekalut olevan todella omituinen.

Luin teoriaa berliiniläisestä asunnonvuokrauksesta mahdollisimman paljon jo ennen matkaa. Tajusin, että homma ei välttämättä olisi ihan helppo: Toistaiseksi voimassa olevaan vuokrasopimukseen vaadittaisiin yleensä Schufa, eli paikalliset luottotiedot, joita minulle ei tietenkään ulkomaalaisena vielä ollut. Tämä karsi noin 95% kaikista mahdollisista asunnoista ulottumattomiimme. 

Mutu-tuntumalla suurin osa sinkkuihmisistä asuu täällä yhteisasunnoissa, ei yksiöissä kuten Suomessa. Asunnonhakuprojekti on näissä tapauksissa vähän erilainen. Schufaa ei yleensä vaadita, mutta haastatteluja voi olla monen monta kierrosta, kun kanssa-asujat yrittävät selvittää oletko sinä juuri se oikea henkilö heidän jaettuun asuntoonsa. 

Vieras totesi eilen, että sohvaltamme on näkymä vähän kummallisesti valkoiseen paljaaseen seinään. Syynä on videotykki.

Ensimmäiseksis vuodeksi päätin keskittyä kalustettuihin, alivuokrattaviin asuntoihin. Niitä löytää mm. Zwischenmiete- ja Studenten-WG -sivustoilta. Jälkimmäisen käyttämiseksi ei tarvitse olla opiskelija ja sieltä löytyy myös muita kuin soluasuntoja. 

"En ole turisti, ihan vaan kaveri"

Kävin Berliinin-viikkoni aikana katsomassa noin kymmentä asuntoa. Olin vuokrannut asunnon myös tuoksi viikoksi Zwischenmiete -sivuston kautta. Asuin Prenzlauer Bergissä Mallorcalle lomailemaan lähteneen näyttelijän luona, jonka huomasin hänen kirjahyllystään päätellen tehneen työkseen paljon myös kirjojen lukemista äänikirjoiksi. 

Berliiniläinen (vähän kielletty) tapa vuokrata omaa asuntoa loman ajaksi tuntemattomille tuntui ja tuntuu minusta vieläkin vähän hassulta: Asuntonsa minulle vuokrannut henkilö ei tiennyt minusta muuta kuin mitä puhelinkeskustelussa kerroin, en nähnyt häntä kertaakaan (hain avaimen hänen ystävänsä luota ja maksoin samalla viikon vuokran käteiselle) ja lähtiessäni jätin avaimen asuntoon sisälle. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin, tosin olin saanut ohjeen, että jos joku kysyisi minulta rappukäytävässä kuka olen, minun olisi parempi esittäytyä vuokranantajani ystävänä eikä tältä asunnon vuokranneena turistina.

Soitto, näyttö, soitto, näyttö...

Mutta siitä varsinaisesta asunnonetsinnästä: Soittelin ja lähetin sähöpostia viikon aikana useammasta kymmenestä asunnosta ja kävin katsomassa ehkä seitsemää tai kymmentä. Viikon alussa en ollut vielä varma missä päin kaupunkia haluaisin asua, mutta viikon aikana Prenzlauer Berg hurmasi minut niin, että todella koomista kyllä, sekä Berilinin toinen että tämä nykyinen eli kolmas asuntomme on vain korttelin päässä asunnonetsintäaikaisesta väliaikaisasunnostani - ja täsmälleen toisen ja kolmannen asunnon välissä. 

Näin kuitenkin viikon aikana kaikenlaista: Kadulla juoksevia rottia, viidennen kerroksen asunnon, jota olisi pitänyt lämmittää hiilillä ja josta puuttui kunnollinen jääkaappi, Alexanderplatzin lähellä olevan jättimäisen kerrostalon, josta oli komeat näkymät mutta pintaremontti vielä täysin kesken ja jossa oli poltettu sisällä, pienen kattohuoneiston jonka lattia oli kulunut melkein puhki ja toisen aivan ihanan kattohuoneiston kaari-ikkunalla jota en silloin todella suureksi pettymyksekseni kuitenkaan saanut. Monta muuta asuntoa olisin kyllä saanut, johon kiltti habitukseni ja mukana ollut työsopimus varmasti vaikuttivat. Asuntoa, johon syyskuussa loppujen lopuksi muutimme, kävin katsomassa vasta matkani toiseksi viimeisenä päivänä. Vuokrasopimus tehtiin ja vuokratakuu siirrettiin tililtä toiselle samana aamuna, kun lensin Suomeen.Vuokrasopimus alkaisi vasta syyskuussa, joten suomalaisasunto Friedrichsheinissa tuli enemmän kuin tarpeeseen elokuuksi. Alue oli aivan ihana ja viihdyin myös tuolla alueella ja asunossa mainiosti. 

Väliaikaisasunnoista omaan asuntoon

Tänä kesänä asunnon etsiminen oli taas vähän erilainen projekti. Vuokrasopimustamme asunto numero kahteen oli pidennetty jo muutaman kerran, ja puhetta vielä ainakin yhdesä lisäpidennyksestä oli, mutta vuokranantajamme työasiat järjestyivätkin niin, että hän palasi Berliiniin ja tarvitse asuntoa itse. 

Me päätimme etsiä vuokra-asunnon, jossa voisimme asua niin kauan kuin haluaisimme. Tällä kertaa meillä oli kaksi kriteeriä: emme halunnee maksaa täällä vuokra-asunnoista usein pyydettävää välityspalkkiota (Provision) joka on yleensä 2,38 kertaa kuukauden "kylmävuokran" verran ja asunnossa olisi oltava keittiö. Jälkimmäinen johtuu siitä, että vuokra-asunnoissa ei täällä pääsääntöisesti ole edes liettä keittiönkaapeista, jääkaapista tai tiskikoneesta puhumattakaan. Yleensä vuokralaiset hankkivat, kuljettavat ja asennuttavat ne itse, ja sama kuvio toistuu tietenkin käänteisessä järjestyksessä asunnosta pois muutettaessa. Berliinin valtava vuokratarjonta supistui kohdallamme johonkin noin 10-20 % kokonaisuudesta. 

Yksi kiva asunto meillä jäi välistä puuttuvien paperien (lausunto edelliseltä vuokranantajalta siitä, että kaikki vuokrat on maksettu, todistus luottotiedoista, kolmen edellisen kuukauden palkkakuitit ja passikopiot)  ja liian aikaisen vuokrakauden alun takia, muutaman hyläsimme näytössä käytyämme itse, mutta jo viikon sisällä asunnon etsimisen aloittamisesta löysimme nykyisen asuntomme. Pyysin näyttöä parin tunnin sisällä siitä kun asunto oli tullut nettiin, kävimme katsomässä tätä seuraavana päivänä ja kerroimme halauvamme asunnon - vaikka sitten kuukausi edellisen asuntomme kanssa päällekkäin. 

Kirjalliseen hakemukseen ja liitteisiin panostimme oikein huolella. Toimitimme vaadittujen virallisten asiakirjojen lisäksi jopa pienois-CV:n josta selvisivät mm. koulutus, työhistoria ja harrastukset. Olimme saaneet vinkin vapaamuotoisen CV:n laatimisesta saksalaiselta tuttavaltamme, ja koska asuntoa välittänyt isännöitsijä korosta haluavansa löytää "asuntoon ja taloon sopivat vuokralaiset" halusimme tehdä kaikkemme silläkin saralla. 

Kun kuulimme asunnon olevan meidän, melkein 20 sivua pitkä vuokrasopimus käytiin isännöitsijän kanssa läpi. Aikaa kului tasan tunti. Asuntoa luovutettaessa käytiin läpi kodinkoneiden merkit, mallit, asunnon varustetaso jne. 

Tämäkin vuokra-asunto on todella paljas verrattuna Suomen asuntoihimme. Olemme joutuneet hankkimaan niin vaatekaapit kuin kaiken säilytys- tai laskutilan kylpyhuoneeseen itse.

Asuntoasia tuntuu siis olevan kulttuurieroja täynnä. Vaikka jotkut asiat maiden välillä ovat vain erilaisia, on minun sanottava, että arvostan Suomen asunnonvuokrauskulttuuria valmiine keittiöineen ja upotettuine kaapistoineen yhä Saksan paljaita seiniä enemmän.

Berliinitunnelmointi on taas hetken tauon jälkeen täällä, nyt vaihteeksi sunnuntaina! Tänään meidän oli tarkoitus suunnata muutaman tunnin matkan päähän "Saksien Sveitsiin",  mutta sateinen keli kirjaimellisesti vesitti suunnitelmat, heh. Sen sijaan päätin viimein kirjoittaa ylös osan vuoden aikana kertyneistä Berliini-vinkeistä. Kas tässä, olkaa hyvät!

Berliini on yksi suomalaisten suosikkikohteista viikonloppumatkalle - eikä ihme, kun etäisyys on lentämällä vaivaiset 2 tuntia, hintataso on useimmille suomalaista palkkaa saaville naurettavan halpa ja kaikki toimii mannereurooppalaiseen tyyliin. Niin ja taisin unohtaa mainita - tekeminen ei todellakaan lopu kesken! 

Berliinissä kannattaa katsastaa TV-tornin lisäksi pari muutakin juttua.

Viikonloppumatkaajien unelmakohteessa asuminen on onnekseni avittanut ystävien vierailulle saamista (jännä, Lappeenrantaan niitä oli paljon vaikeampi houkutella). Kavereiden visiitit ovat yleensä pitkiä viikonloppuja. Vaikka moni on lukenut matkaoppaita ahkerasti jo etukäteen, runsaudenpula voi vaikeuttaa matkan suunnittelua. Koska omat työpäivämme ovat pitkiä, olemme kehottaneet vieraitamme yleensä käymään perinteisillä turistinähtävyyksillä arkipäivisin ilman meitä.

Vinkkejä perusnähtävyyksiin löytyy mm. Wikitravel Berliinistä ja Rantapallon bloggaajille järjestämästä Berliini-kilpailusta. Oma suosikkini matkaoppaista on Mondon Berliini-opas (saa edullisesti myös iPadiin!) vaikka jotkin kommentit tuntuvat oman paikallistumisen takia jo vähän hassuilta. 

Perusnähtävyyksien lisäksi olemme vinkanneet toista kertaa kaupungissa käyville tai täällä vähän pidempään viipyville ystävillemme muunmuassa kohta listattuja kohteita. Syömässä käydään iltaisin aina yhdessä.

Kiertokävelyitä ja vierailukohteita

Olen innostunut viime vuosina kaikenlaisista ohjatuista kiertokävelyistä kaupunkimatkoilla. Vaikka kohteesta lukisikin vähän etukäteen, ainakaan minä en yleensä yhdeltä lukemalta muista paikkojen historiaa ja merkitystä kovin hyvin. Varsinkin Berliinin kaltaisessa jättimäisessä kaupungissa, jota sen värikäs historia leimaa edelleen vahvasti, historian haltuunotto kannattaa. 

Sandemans New Europe Berlin free tour.  Tämä kierros raapaisee kevyesti kaupungin historiaa vähän joka kantilta, joten se on hyvä ensimmäiseksi kierrokseksi ja sillä saa yleiskuvan tärkeimmistä nähtävyyksistä. Muistathan, että ilmaisia kierroksia ei ole, eli opasta tipataan lopuksi. Olen tehnyt kierroksen kahdesti ja oppaat olivat molemmilla kerroilla todella hyviä. Katso lähtöajat ja varaamiskäytännöt linkistä. 

Alternativ Berlin free tour. Nimen mukaisesti vaihtoehtoberliiniä. Reitti ja juttujen sisältö vaikuttavat vaihtelevan ryhmän koon ja vetäjän omien kiinnostuksen kohteiden mukaan, mutta luultavasti opit graffitien ja katutaiteen perusteet ja kuulet vetäjän mielipiteen Berliinin kehityksestä. Ehdottoman mielenkiintoinen kierros. Tämäkin toimii tippiperiaatteella. 

Alternativ Berlin tour opetti katsomaan katutaidetta uusin silmin.

Berliner Unterwelten. Taas hyppäys kaupungin historiaan, tällä kertaa maan alla. Voit päästä tutustumaan esimerksiki toisen maailmansodan aikaiseen väestösuojaan. Kierroksia niin englanniksi kuin saksaksikin, täälläkin oppaamme oli loistava. Hinta edullinen, 10 €/henki. 

Stasi-vankila. Tutustu vähän ydinkeskustan ulkopuolella sijaitsevaan vankilaan, jossa väärin ajattelevia ihmisiä on kuulusteltu, rangaistu ja yritetty aivopestä kelpo kansalaisiksi. Hyvällä tuurilla pääset vankina olleen henkilön kierrokselle. Kierros itsessään ei ole järkyttävä mutta pistää ajattelemaan. Ehdoton suositus. 

Teufelsberg. Kukkula, joka rakennettu toisen maailmansodan jätteistä, jonka päällä on toiminut mm. NSA:n (ne sitten ehtivät kaikkialle) kuunteluasema kylmän sodan aikaan. Lue myös wikipedia-artikkeli. Huom, pääsy alueelle vain opastetuilla kierroksilla.



Story of Berlin. Uusi, interaktiivinen museo jossa Berliinin historia tulee tutusi. En ole käynyt itse, mutta pari viikkoa sitten käyneet vieraat suosittelivat tätä joten se on nyt omallakin käyntilistalla.

Potsdam. Kaipaatko Wien- tai Sveitsi-tyylistä eleganssia? Suuntaa päiväks Potsdamiin! Kaupunki on vain 30 minuutin junamatkan päässä Alexanderplatzilta. Tutustu Sanssouci -linnaan ja nauti hektisen Berliinin jälkeen pikkukaupungin uneliaasta ilmapiiristä. 

Sanssoucin linna on minulle tuttu vasta ulkopuolelta, ensi kerralla sisään saakka...

Jääkiekkojoukke Eisbärenin peli. Haluatko kokea kunnon urheilujuhlan tuntua? En ole varsinainen penkkiurheilufani, mutta tunnelma kaksi viikkoa sitten Eisbärenien harjoituspelissä oli niin huima, että suosittelen tätä kokemusta jokaiselle urheilufanille. Kaikilla paitsi meillä tuntui olevan fanipaidat ja kaulahuivit. Kotijoukkueen tehtyä maalin kaulahuiveja heilutettiin villisti (mutta saksalaisen hallitusti) pään yläpuolella. Jos et halua aivan älyttömän innostunutta tunnelmaa (ja voin sanoa, että luultavasti et halua) hankkiudu vierasjoukkueen kannattajien päätyyn. Tunnelmaa riittänee silti. 

Tunnelma harjoitushallissa oli tiivis mutta ystävällinen. Kotijoukkueen maalin jälkeen kaulahuivit heiluivat.

Neu-Venedigissä voit lipua kanaaleja pitkin pihalta toiselle.

Melontaretki Müggelseellä. Vähän hassu suositus Suomesta tulevalle, mutta jos vietät Berliinissä niin paljon aikaa, että haluat pitää välipäivän, ja varsinkin jos tykkäät autoilla, suosittelen retkeä Müggelseelle. Homman juju on se, että vuokraamalla kanootin Neu-Venedig -nimisen asuinalueen kulmilta pääset pällistelemään saksalaista omakotitalo/mökkeilykulttuuria parin metrin päästä heidän pihaltaan (älä hätäänny, täällä on totuttu siihen että ihmisiä on aina ja kaikkialla) ja saat samalla mukavasti myös vähän ylävartaloliikuntaa. 

Suomalaisittan pienellä järvellä, Müggelseellä, on jos minkälaisia veneitä ja lauttavirityksiä.

Retken jälkeen kannattaa käydä käveleskelemässä Friedrigshagenin keskustassa, hmetellä kauniita vanhoja taloja ja juoda kahvia, teetä tai kaakaota jossain monista kivoista pienistä kahviloista. Jos olet vuokrannut auton retkeä varten (se on muuten Saksassa edullista), pääset samalla kokeilemaan miltä Autobahnalla posottaminen tuntuu.

Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana... Müggelseellä on myös ravintola, johon ja josta pois pääsee vain tiettyinä kellonaikoina.

 

Juomaa miljöössä

Berliini on erilaisten salakapakoiden ja "vain tunnussanan saaneille" -paikkojen mekka. Tässä muutama paikka, joihin pääsee siisään kuka tahansa. Ja ei mitenkään sattumalta, tässä kohtaa tekee mieli mainita, että matkalle Berliiniin ei kannata pakata herkkiä, kuivapesua vaativia alaosia. Varsinkin autenttisemmat baarit ovat usein suomalaisiin standardeihin tottuneille sangen törkyisiä. Sinua on varoitettu... 

Strandbar Mitte. Ihana paikka etenkin lämpiminä viikonloppuiltoina. Kuuntele 20-luvulta lainattua musiikkia, katsele vastapäistä kauniisti valaistua musiikkia ja moikkaile sinut jokilaivalla ohittaville turisteille. 

Prater. Kesäjuttu, iso Biergarten, Kastanienallee 7 – 9, 10435 Berlin – Prenzlauer Berg.
 
Dr Pong. Karu baari, jossa pingispöytä. Pingismailan saa kympin panttia vastaan, ja omalla vuorolla lyödään. Jos et onnistu, putoat pelistä. Vähän huomaamaton sisäänkäynti.
Eberswalder Strasse 21.
 
Mein Haus am See. Berliniläinen miljöö, tunge joukkoon! Istahda yhdellä seinällä nousevilla portailla ja tarkkaile ihmisiä. Suositulla Rosenthaler Platzilla jossa on paljon siistiä hipsteriä menoa.

Druide. Jos pidät absintista. 

Aamupalaa ja brunssia

Missä vain, milloin vain! Aamupala- ja etenkin brunssiaika jatkuu yleensä iltapäivään. 

Kivoja paikkoja löytyy kaikkialta, kirjablogistien suosikki voisi olla esimerkiksi Anna Blume (varaudu jonottamaan viikonloppuisin) jonka edest löytyy kirjapuu. Kollwitzstrasse 83.  Toinen erityisen kiva söpö paikka on Zuckerfee, Greifenhagener Straße 15 (viikonlopuiksi suositellaan varausta). Brunssit ovat todella suosittuja ja niitä on kaikkialla. Vaikka ne vaikuttavat usein todella edullisilta, huomaa, että juomat harvoin kuuluvat hintaan ja kahvi + lasillinen appelsiinimehua nostavat hintaa usein ainakin neljä euroa per henki. 

Anna Blumessa kannattaa tilata aamiaiseksi kahden tai neljän hengen "Etagerie".

Kivat, varmat ravintolat joihin voit päästä myös ilman varausta

Älkää naurako - ravintolaan pääsemisestä on tullut Berliinissä osittain jo taitolaji, joka vaatii elämän suunnittelua päiviä, viikkoja tai kuukausia etukäteen. Siksi moni tällä hetkellä huippusuosittu ruokapaikka onkin jäänyt meiltä testaamatta. Tässä lista kivoista paikoista, joihin on toivoa päästä myös ilman varausta. 
 
Mikoto Sushi. Kiva, rento sushipaikka lähellä kotiamme Prenzlauer Bergissä. Usein hyvin täysi jopa viikolla, mutta pöytä on järjestynyt meille yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina. Suosittelen Mikoto Specialia: 22 euron hinnalla saa teetä, misokeiton ja jättimäärän sushia kahdelle. Jos jättää teen ottamatta (ja tilaa sen sijaan viiniä), saa enemmän sushia. Yhteystiedot: Pappelallee 22, 10437 Berlin, Tel.: +49 30  4 4677 988

Mikoton sushi on aina tasaisen varman hyvää. Kesällä paikka oli usein täynnä, ja yritimmekin sinne vasta myöhään illalla.

Van Hoassa shaken voi...

...valita vaikka asusteiden värin mukaan.

Van Hoa. Jos haluat vain syödä nopeasti ja olet Prenzlauer Bergin kulmilla, Van Hoa on aina hyvä vaihtoehto. Päivän erikoisen (kaksi vaihtoehtoa) saa hintaan 4,90 €, herkulliset kesärullat alkupaloiksi maksavat 2,90 €. Myös erilaiset shaket ovat herkullisia. Aina täynnä, mutta henkilökunta tunkee sinut kyllä ystävällisesti johonkin pöytään - ethän yritä valloittaa vieressäsi olevia tyhjiä istuimia! Stargarder Straße 79, 10437 Berlin


Fleischlust. Hyvän pihvin ystävälle, hyvä mutta berliiniläisittäin melko kallis. Hyviä drinkkejä. Valtavat salaatit. Ei koskaan täynnä. Pappelallee 36, 10437 Berlin.

Asador. Edullisempia hyviä pihvejä. Suosittelen alkuruuaksi valkosipulikeittoa. Vähän kummallinen sijainti keskellä ei mitään. Vähän kitsch-tunnelma, ei erityisen berliiniläinen. Wilhelmstr. 22 , 10963 Berlin. Tel: +49 30 25 93 18 18, välillä täynnä. 

Transit.  Fuusioaasialaista tapasmuodossa, kaikki pienet annokset 3 € kpl. Syön täällä aina liikaa, kolme annosta + euron riisi olisi sopiva määrä. Usein ihan täynnä, jos et ole varannut kannattaa mennä aikaisin tai todella myöhään (kello 22 jälkeen). Rosenthaler straße 68, 10119 berlin-mitte, +49 30 247 816 45. 

Zia Maria. Hyvää pitsaa helposti ja nopeasti. Pitsat myydään isoina palasina, hinnat noin 2-3,5 €/kpl. Sopiva määrä kunnon nälkään olisi kaksi palaa, aika usein olen silti sortunut kolmeen. Sisätilassa vaihtuva taideinstallaatio. Pappelallee 32A. 

Mitä tänään tapahtuu?

Ennen kaupunkiin tuloa kannattaa tarkastaa myös erilaisten keikkojen ja tapahtumien kattaus. Vilkaise esimerkiksi eventim.de,  030, zitty.de ja gratis-in-berlin. Saksantaidoista on hyötyä. 

Yöelämä

Tämän voisi laajentaa käsitteeksi "viikonloppuelämä". Lyhyesti, niin oma lajinsa, että en edes aloita.

Lopuksi

Berliineitä on yhtä monenlaisia kuin täällä asuvia tai käyviä ihmisiä. Kaupungissa löytyy tutkittavaa loputtomasti. Silti: Lisävinkit kommenttiboksiin ovat enemmän kuin tervetulleita!

Oikeastaan minun oli tarkoitus blogata jo vähän aikaan sitten lukemastani Lauren Oliverin Deliriumista, mutta postaus jäi odottamaan kuvaa. 

Sen sijaan palaan pitkästä aikaa kevyesti Berliiniperjantaisiin tunnelmiin ja kerron, mitä täällä on viime aikoina tapahtunut. 

Ensinnäkin, muistatteko tämän pari postausta aiemmin nähdyn taideteoksen? Se on vain korttelin päässä kotoani.

Viikko sitten sen ääressä seisoi mies kahvimuki toisessa ja iso tussi toisessa kädessä. Pariisiin kaipaava tyttö sai taas silmät!
 Näyttää taas paljon paremmalta, eikö?

Lisäksi kirsikkapuut ovat kukkineet täällä kovasti. 


Kukkiviin puihin minulla liittyy pieni hämmennys. Täällä on paljon sekä näitä vaaleanpunaisia puita joita olen pitänyt kirsikkapuina, että niitä "kotoisia valkoisia" kirsikkapuita jotka kukkivat myös samaan aikaan. Erään teorian mukaan nämä pinkit puut ovat japaninkirsikkapuita - kannatan teoriaa, näyttäväthän Japanin kukkivat kirsikkapuut -kuvat aina ihan samalta - mutta eräs toinen henkilö tyrmäsi teorian täysin. Onko teillä parempaa kirsikkapuu-tietoutta?

No, joka tapauksessa, pienen sateen ja tuulen perusteella kukkien terälehdet ovat alkaneet irtoilla, ja voi olla, että kauniista puista ei enää nautita kauaa. 

Eilen täälläkin oli vapaapäivä, helatorstai. Kummallista kyllä, siinä missä helatorstai ei Suomessa mielestäni ole minkäänlainen juhlimispäivä (vaikka vapaa onkin), täällä se tarkoittaa paikallisille taas täyttä törpöttelyä. Siinä, missä Suomessa yleensäkin aatot tuntuvat menevän monilla alkoholinhuuruisissa tunnelmissa ja itse juhlapäivä krapulassa, täällä paikalliset juhlivat aina innokkaimmin varsinaisena juhlapäivänä. Esimerkiksi vappuna varsinaiset bileet todella olivat 1.5, mikä tarkoitti esimerkiksi joillain työpaikoilla isoa määrää hieman huonovointisia ihmisiä. 

Oman teoriani mukaan helatorstaistakin olisi luultavasti tullut Suomessa biletyspyhä, ellei suurimmalla osalla juhlakansaa olisi vielä morkkis vapusta. 

Joka tapauksessa: Helatorstaina saksalaiset ovat vieneet juhlimisen vielä astetta eteen päin. Koska Saksassa vietetään äitienpäivää muttei isänpäivää (en meinaa uskoa tätä ihan vieläkään, toivon todella olevani väärässä), ovat miehet lanseeranneet helatorstaista miestenpäivän. Se tarkoittaa suunilleen tätä: 

Kaupunki näyttää siis olevan täynnä miehiä, jotka viettävät polttareitaan - ainut vaan, että kukaan ei oikeasti ole menossa naimisiin. Jännittävää kuulla, miltä työpaikoilla tänään mahtaa näyttää. 

Meillä sen sijaan nautittiin ylimääräisestä vapaapäivästä (rehellisesti sanottuna konsepti ei vaan ollut auennut etukäteen miehelleni) ja herkullisesta aamupalasta. Uskomatonta, ihan kotinurkilta löytyi taas yksi erinomainen aamiaispaikka. Osasin Zuckerfeehen itse asiassa kaverini suosituksesta, ja meillä kävi onni, kun saimme pöydän ilman varausta. 

 Muuten kävelimme pitkästä aikaa melko päämäärätiedottomasti ympäri kaupunkia ja ihmettelimme ja ihailimme Berliiniläistä elämäntyyliä. Suurin osa ihmisistä ei tunnu haluavan saada vapaa-ajallaan mitään erityistä aikaan, mutta toisaalta, onkos sitä pakko. Kukaan ei asu omakotitalossa jossa olisi korjattavaa tai hoidettava piha tai muuta vastaavaa ja ihmiset löytääkin kesäviikonloppuisin lähinnä hengaamassa puistoista. 

 
 Tämä tietokoneliikeen ulko-ovessa eilen nähty kyltti tiivistääkin paljon berliiniläisten asenteesta.
 

Talvi on ollut hyvän aikaa täälläkin! Sen huomaa ainakin seuraavista seikoista:

• Metrot putoilevat muuten melko säntillisesti noudattamistaan aikatauluista: Eilen odotin yleensä 3 minuutin välein menevää vuoroa 11 min enkä mahtunut ensimmäiseen tulleeseen junaan. Seuraavassakin tunnelma oli kuin Tokiossa (näin ainakin luulisin)
• Kauppaan ilmestyy myyntiin puisia tyllikkäitä kelkkoja. Ihmettelin aluksi niiden käyttötarkoitusta, mäenlaskuun sopivia paikkoja kun ei ole mailla halmeilla, mutta asia on sittemmin saanut selityksen. Kelkkoja voi paikallisten mielestä käyttää mihin tahansa ja niitä on kaikkialla.

Pieni odottaja kotikadulla. Huom. taaemman kelkan lukitseminen polkupyörän lukolla :).

• Kotiin saapuu - onneksi edes täsmällisesti ennalta ilmoitettuna aikana - patterien kulutuksen lukija. Kyseisenä aikana pitää olla kotona avaamassa ovia. 

• Jalkakäytävät ovat täynnä höttöistä lunta, koska niiden auraaminen on, noh, erittäin hidasta. 
• Paikalliset alkavat käyttää takkeja jotka sopisivat naparetkeilyyn. Jalkoja saattavat silti suojata vain legginsit.
• Brittiläinen työkaverisi vaihtaa kengät ballerinoista Uggeihin. Suoraan.
• Italialainen työkaverisi nimittää sinua sankarikseen, kun kävelet lumessa 10 cm korollisilla saappailla ja mulkoilee äkäisenä omia käytännöllisiä talvikenkiään
• Club Matesta tulee myyntiin jouluversio
• Paikalliset sekoavat kuumista kastanjoista
• Koskaan ei ole huono aika Glühweinille
• Havuja ja joulukuusia on myynnissä kaikkialla

• S-Bahnissa matkustaa poni. Lue lisää täältä. Vitsikkään spekulaation mukaan tämä liittyy ensimmäiseen mainitsemaani kohtaan: Jos S-Bahn ei kulkisi, voisi aina ratsastaa kotiin. 
  
  

  Hyvää joulun odotusta, palaan blogiin pian taas kirjan kanssa :).  

Nämä jäi käteen.

Jättimäiset kirjamessut - tai jotain ihan muuta

Berliinin Literaturfestivalia (miksi ihmeessä nuo kaikki sanat on pitänyt painaa ohjelmalehtiseen pienellä?) on mainostettu ainakin kirjafanin silmiin sangen näkyvästi. Koska Helsingin kirjamessuilla vuosi sitten oli huippuhauskaa, vastaavaksi kuvittelemani tapahtuma miljoonakaupungissä piti tietenkin päästä kokemaan. 

Berliinin kirjafestivaalit ovat lähes kaksiviikkoiset, mutta ihan käytännön syistä valitsin omaksi vierailupäiväkseni lauantain. 8.9 ohjelmaluettelossa näytti olevan suomalaistakin väriä, kun sarjakuvillle omistetussa ohjelmapätkässä oli puhumassa Anna Sailamaa. 

Ihmettelin jo vähän etukäteen, miksi en löytänyt Literaturfestivalin sivuilta minkäänlaista messualueen karttaa.  Kun katsoin tapahtuman yhteistyökumppaneiden luetteloa, ajattelin, että tapahtuman on pakko olla iso, varsinkin kun siihen oli listattu jopa lukuisia hotelleja ja ravintoloita. 

Omat odotukseni ja tapahtuman toteutus eivät ihan kohdanneet, mutta siitä lisää lopuksi.

Mielenkiintoiset messuesiintyjät

Saavuin literaturfestivaliin iltapäivällä noin yhden aikoihin, joten en seurannut sarjakuvaosuutta alusta alkaen. Olisi ehkä pitänyt, sillä (melkein) kaikkien näkemieni sarjakuvataiteilijoiden haastattelut olivat supermielenkiintoisia! Perehtyneemmät sarjakuvaharrastajat voivat bongata tuttuja ehkä ohjelman alkupäästäkin, lihavoin itse näkemäni haastattelut joista kerron alla tarkemmin. 

10.00 - 10.35 Uhr: Talk 1 - Marzena Sowa & Sylvain Savoia

10.35 - 11.10 Uhr: Talk 2 - Rafal Skrazycki & Tomasz Lesniak

11.10 - 11.20 Uhr Pause

11.20 - 11.55 Uhr: Talk 3 - Veronica Solomon

11.55 - 12.30 Uhr: Talk 4 - Igort

12.30 - 13.20 Uhr: Mittagspause

13.40 - 14.15 Uhr: Talk 5 - Camille Jourdy

14.15 - 14.50 Uhr: Talk 6 - Fabienne Loodts

14.50 - 15.00 Uhr: Pause

15.00 - 15.35 Uhr: Talk 7 - Judith Vanistendael

15.35 - 16.10 Uhr: Talk 8 - Tasos Maragkos

16.10 - 16.20 Uhr: Pause

16.20 - 16.55 Uhr: Talk 9 - Anna Sailamaa

16.55 - 17.30 Uhr: Talk 10 - Max

Camille Jourdy, värikkäitä yksityiskohtia oikeasta elämästä 

Suoraan sanottuna esitysten seuraaminen ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Asettauduin istumaan monen sadan hengen auditorioon, jossa lisäkseni oli noin 30 muuta ihmistä. Portinvartijat sulkivat ovet ja haastattelu alkoi. Camille Jourdy on huhtikuussa erittäin mielenkiintoisen sarjakuva-albumin julkaissut ranskalaistaiteilija, joka, noh, puhuu ranskaa. Vuolaasti. Mutta siis vain ranksaa. Esitys oli tulkattu englanniksi, mutta Jourdyn pitkiä ranskankielisiä puheita kuunnellessani kiitin itseäni jo pari kertaa siitä, että en raahannut miestä tähän tapahtumaan mukaan. 

Jourdyn sarjakuva vaikutti kuitenkin hyvältä. Rosalie Blum kertoo naisesta, jota eräs mies alkaa seurata päivästä toiseen. Mies ei kuitenkaan tule ajatelleeksi, että samalla myös hän tulee jatkuvasti seuratuksi. Kahden henkilön elämät kietoutuvat omituisella tavalla toisiinsa. Sarjakuvan piirrosjälki on kaunista, värikästä ja yksityiskohtaista. Vaikuttaa siltä, että Jourdy on onnistunut kertomaan todella mielenkiintoisen tarinan, joka on myös kuvitettu kauniisti. 

Jourdy kertoi paljon myös työskentelytavastaan, kuten siitä, kuinka hän ottaa piirroksiinsa paljon yksityiskohtia oikeasta elämästä. Esimerkiksi yksi ystävä oli huomannut erään sarjakuvahenkilön asunnon olevan täynnä hänen omia tavaroitaan.

Rosalie Blumin voi lukea ainakin ranskaksi ja saksaksi.

  Fabienne Loodts, suurisilmäinen Berliini-haahuilija

Ranskankielisestä Belgiasta kotoisin oleva, Brysselissä asuva Fabienne Loodts on viimeisimpänä työnään tehnyt sarjakuvan Chloe Aridjisin kirjasta Le Livre des Nuages. Loodts törmäsi Aridjisin romaaniin työskennellessään kirjastossa ja lukiessaan siellä paljon. Berliiniin sijoittunut tarina muualta muuttaneesta, yksinäisestä tytöstä oli koskettanut häntä niin paljon, että hän tiesi heti haluavansa tehdä tarinasta sarjakuvan. Tämäkin sarjakuva jäi kiinnostamaan, vaikkakin vaikutti aika raskaalta.

  Judith Vanistendael, tätä pitää lukea!!

 Etukäteen odotin tietysti eniten Sailamaan esitystä, mutta Vanistendael oli päivän ehdoton yllättäjä ja sai todellisen tätä-on-pakko-lukea efektin aikaan. Vanistendaelin esikoinen Dance by the Light of the Moon näyttää löytyvän myös englanniksi. 

Kuva amazon.co.uk

Pelkästä Vanistendaelista voisin tehdä vaikka oman postauksensa, mutta tässä pääkohdat lyhyesti: Ensiksikin, nainen on äärimmäisen hauska esiintyjä, joka sai jopa tiukahkon saksalaisyleisön nauramaan monta kertaa. Toiseksi, Vanistendaelin esikoinen ilmestyi alun perin suunilleen nimellä Neitsyt ja neekeri, mutta poliittisest korrektimmille markkinoille nimi on tietysti pitänyt muuttaa. Kolmanneksi, Vanistendael onnistui nyt tuomaan esimerkin kirjailijan moraalista yms. Suomessa velloneesta kirjailijaetiikasta ihan omalle tasolleen. 

Jo 2008 ilmestynyt sarjakuva-albumi kertoo kirjoittajan erittäin vaikeasta parisuhteesta pakolaismiehen kanssa. Pari oli yhdessä neljä vuotta, avioitui ja erosi kaksi kuukautta avioliiton solmimisen jälkeen. Vanistendael oli tässä vaiheessa 24. Hän asui Espanjassa, ja muutti takaisin hollanninkieliseen Flanderiin. Mitäpä tyttö huomasi kotimaahansa palattuaan? Noh, tytön erittäin kuuluisa kirjailijaisä oli kirjoittanut teoksen, jonka aineksena oli käytetty mitäpä muuta kuin tyttären erittäin vaikeaa ja kivuliaasti päättynyttä parisuhdetta!

Ilmeisesti isän ja tyttären suhde ei ole ollut aivan helpoimmasta päästä muutenkaan, ja tapauksesta käytiin sittemmin useita keskusteluja. Vanistendael kertoi, että ei aluksi pystynyt reagoimaan tilanteeseen mitenkään, mutta kun hän alkoi opiskella sarjakuvia ja piirtämään niitä itse, hän koki, että sai viimein tilaisuuden taas tehdä tarinasta "oman" eli kertoa sen omalla äänellään. Sain sellaisen käsityksen, että nainen ei juuri ollut kysellyt mieheltään lupaa tehdä hänestä teoksensa toista päähenkilöä. Lainatuksi tulleetkin osaavat siis näköjään lainata. 

Vanistendael on julkaissut myös muita teoksia. 

Tasos Maragkos ja vähän oudot fiilikset

Miehen sarjakuvat tuntuivat käsittelevän lähinnä Kreikan tämänhetkistä tilannetta, joten suosittelen siitä kiinnostuneelle. Jonkun sarjakuvan henkilönä oli myös kondomi.

Anna Sailamaa ja Suomen sarjakuvaympyrät esiin!

Sailamaa vaikutti todella sympaattiselta henkilöltä ja edusti hienosti koko Suomen nousevaa sarjakuvakulttuuria. Torniosta kotoisin oleva nainen asuu nykyisin Helsingissä ja tekee omien sarjakuvien lisäksi myös opetustöitä.

Sailamaan ensimmäinen sarjakuva-albuminsa Ollaan nätisti perustuu tarinoihin tämän omasta perheestä. Sailamaa kertoi, että hänellä ei kaikkia tarinoita luodessaan vielä ollut tietoa, että ne tulisivat albumiin, ja siksi piirrosjälki vaihtelee välillä kovastikin henkilöstä toiseen. 

Paimen taas on alusta asti albumiksi suunniteltu teos. Sen piirrosjälki näytti ainakin haastattelussa näytettyjen kuvien perusteella osin todella kiehtovalta, pidin erityisesti kuvasta, jossa näytettiin tummaa, öistä metsää. Haastattelija mainitsi, että albumissa tuntuu olevan paljon suomalaisia stereotypioita, kuten saunomista ja lunta. Sailamaa vastasi tähän mielestäni fiksusti kertoen, että hänelle juuri ne asiat ovat oikeaa Suomea. Vastauksesta ja piirrosnäytteistä tuli heti kotoisa olo, joten Paimenkin kuuluu nyt vielä luettavien teosten listalle :).

Haastateltavana Anna Sailamaa

Lopputunnelmat

Kuten edellä kirjoittamastani pätkistä toivottavasti käy ilmi, haastateltavat olivat äärimmäisen mielenkiintoisa. Minua ilahdutti myös se, että haastattelija, Lars von Törne tuntui ihan oikeasti tutustuneen perusteellisesti jokaisen haastateltavan teoksiin ja tekemisiin.

Tapahtumana Berlin Literaturfestival oli kuitenkin muuten, varsinkin 15 euron itse maksetulla lipulla, vähän pettymys. Tämä johtuu kyllä pääosin ihan vaan omista vääränlaisista odoutksistani: Siinä, missä Helsingin kirjamessut ovat messut täynnä iloista hulinaa, Literaturfestival on selvästi enemmän vakava kirjallisuustapahtuma, johon saavutaan kuuntelemaan esityksiä ja haastatteluja auditorioihin suljettujen ovien taakse pimennettyihin saleihin. 

Shoppailumahdollisuudet rajoittuivat rakennuksen aulassa olleisiin kahteen pöytään, paikalla ei siis ollut minkäänlaista messualuetta, jossa esimerkiksi kustantajat olisivat pitäneet ständejä tai pyörittäneet omaa ohjelmaansa. 

Illalla vuorossa olisi ollut vielä muutaman krijailijan haastattelu ja keskustelua Bulgakowin uudestaan saksaksi käännetystä Meister und Margaritasta. Passasin kuitenkin muun ohjelman tällä kertaa. Sarjakuvavinkkejä tuli kuitenkin nyt koko loppuvuoden tarpeisiin.