Zakuska-pöytä

Tein vuosi sitten uudenvuodenlupauksen: luen kaikki Euroopan maat läpi edes parin kirjan verran / maa. Puolessa välissä lupaustani julkaisin puolivuotiskatsauksen, joka on täällä. Nyt, kun vuosi on kulunut, voin ilokseni todeta, että olen loppuvuoden aikana tutustunut seuraaviin eurooppalaisiin:

 

KREIKKALAINEN

 

 

UNKARILAINEN

SAKSANVENÄLÄINEN

RANSKALAINEN

ESPANJALAINEN

PORTUGALILAINEN

NORJALAINEN JA MALTALAINEN

 

TSEKKILÄINEN

 SUOMENVENÄLÄINEN VALKO-VENÄJÄSTÄ

SOKERINA POHJALLA 

KAKSI ERILAISTA KIRJALLISUUDEN KOHTALONHETKEÄ

Franz Kafka kirjoitti aikoinaan, että "Mielestäni meidän pitäisi lukea vain kirjoja, jotka vaivaavat meitä ja tekevät meihin vaikutuksen. Jos lukemamme kirja ei ravistele meitä eikä herätä meitä kuin vasaralla lyötäisiin päähän, miksi lukea sitä?" Niin totta, mutta toisaalta myös hömpällä on paikkansa kirjallisuuslistallani. Kun joka kirjasta pukkaa pelkkää sotaa, työttömyyttä, köyhyyttä, saasteita, rötöksiä, sairauksia, kuolleita, onnettomuuksia, keskitysleirejä, sortoa ja väkivaltaa, on paikallaan välillä sulkea nuo totuudentorvet. Silloin uppoudun rakkautta, lempeä, romantiikkaa tihkuviin kirjoihin taikka salapoliisiromaanien kiperiin kiemuroihin. Niitä en kuitenkaan luetteloinut tähän juttuun, mutta usko pois, niitä on ollut paljon kuluneen vuoden aikana. 

Euroopan valloitukseni on vielä kesken. Belgia ja Alankomaat odottavat minua, sillä en yksinkertaisesti ole ehtinyt syventyä niiden kirjallisuuteen. Itä-Eurooppa, Balkan ja Espanja veivät sydämeni, joten niihin jäin junnaamaan pitkäksi aikaa kuluneena vuonna. Lukulistallani ovat lisäksi vielä seuraavat maat, joiden suomeksi käännettyä kirjallisuutta on vaikea, ellei lähes mahdoton löytää: Andorra, Liechtenstein, Luxemburg, Monaco, Montenegro, San Marino, Vatikaani. Jos tiedät em. maista jonkun kaunokirjallisen teoksen suomen kielellä, kerro ihmeessä!

Lopuksi haluan tuoda esiin kirjallisuuden kääntäjien merkityksen. Luen venäjäksi ja englanniksi sujuvasti, mutta ilman ammattitaitoisia, asiantuntevia ja taiten ja harkiten tehtyjä suomennoksia olisi tämäkin lukulupaus jäänyt pitämättä. Kunnia siis kääntäjille, ihan semmoisille vanhanaikaisille tekoälyttömille suomentajille, jotka elävät ja hengittävät kirjailijan kanssa yhtä matkaa. 

Tässä kuva Oulun kaupunginteatterista hetkeä ennen Leon Tolstoin Anna Kareninan alkua. Venäläinen kirjallisuus on sydämessäni aina - kiitos kielenkääntäjäopintojeni ja viisaiden venäläisten opettajieni, jotka panivat oppilaansa lukemaan venäläiset klassikot etuperin ja takaperin. Niiden ansiosta on helpompi ymmärtää tätäkin aikaa.

Vanha rouva

Heinäkuussa pääsin tutustumaan Heinolan taidemuseon ja kaupunginmuseon laajaan yhteisnäyttelyyn, jonka nimi oli "Kauneuden kosketus". Muotoilija Ritva-Liisa Pohjalaisen 50-vuotisjuhlanäyttely kuljetti minut aikamatkalle läpi suomalaisen muotoilun. 

 

 

Näyttely sisälsi 150 teosta ja esinettä: taidelasiteoksia, hopeakoruja, iltapukuja, pienoismalleja, ryijyjä, keramiikkaa sekä teräsveistoksia.

Piri aloitti uransa tekstiilitaiteilijana, mutta monitaiturille ovat muutkin materiaalit tuttuja. 

  

 

Piri on suunnitellut kodintekstiilejä, vaatteita, lasiteoksia, keramiikkaa, kaakeleita, tapetteja, hotellisisustuksia sekä teatteripuvustuksia ja -lavastuksia.

Suomen käsityön museo on ainoa laatuaan koko Suomessa. Se on valtakunnallinen vastuumuseo, joka kertoo suomalaisen käsityön tarinaa. Käsityö on laaja käsite, joka kattaa pehmeitä ja kovia materiaaleja, perinteisiä tekniikoita ja uusia innovointeja. 

Museon pysyvät näyttelyt ovat "Kädenjälki - Taidon kertomaa" sekä "Ajaton perinne - Suomalainen kansallispuku". 

Nämä kaksi klassikkoa kertoivat minulle suomalaisen käsityön merkityksestä. Käsityö on minulle osa elämää. Se on arkea ja juhlaa. Sanoo hän, jonka mummu opetti virkkaamaan ja kutomaan, leikkaamaan ryijyn nukkia ja solmimaan maton hapsuja. Ilman käsitöitä olisin kädetön.

Vanha rouva

Joulukranssi on valmis. Pohjana pyöränvanne, jonka virkkasin punaisella umpeen. Sitten jämäpunaiset ja mohairit ruusuiksi. Sujuvasti tuli ruusuja virkattua, kun Vanha herra ajeli autolla Tampereelle ja sieltä takaisin. 

Kuljetin kahta lankaa rinnakkain, jotta sain aikaiseksi muhkeita ruusunkukkia. Langat ovat peräisin kirpparien lankapussukoista. Mohair on peräisin ystävän loppumattomista lankalaareista.