Vuosi alkoi huivitellen. Taito-lehden viime vuoden viimeisessä numerossa 6/25 oli malli, josta neuleklubilainen innostui ja minäkin otin Olivierin "kotiläksyksi".

Langaksi valikoitui Järbon Fin Merino: 50g=235m ja puikot 3½. Alkuun helppoa ainaoikeaa, mutta pitsiosuuden alkaessa piti olla tarkkana molemmissa reunoissa. Koska huivi tuntui aika pieneltä ja lankaakin oli vielä jäljellä, niin jatkoin pitsiä... Ja kuinkas kävikään?

Sekaisinhan se pitsi meni, mutta ei näytä pahalta jota annan olla. Purkaminenhan ei kuulu mun suosikkipuuhiin. Neulekubissa on toinen meininki. Eilenkin meillä oli teemana kolme Peetä: Palmikko, Pitsi ja Purku 😂Hirmu pieneltä näyttänyt kipprainen neule kasvoi pingotuksen myötä ihan kelpo mittoihin: Yläreuna on 150 cm.

EDIT: Vasta nyt huomasin, että Olivierin ohjeeseen on tullut korjaus! Jospa mä en itse olekaan töpännyt... Korjaus löytyy:

https://taitolehti.fi/korjaukset/korjaus-olivier-huivi-taito-6-25/

Villasukkiahan mulla on hurjan paljon. Kiitos siitä KikkaL, joka on pitänyt mun tassut lämpimänä jo monta vuotta! Villasukkien suurkuluttajana osa sukista oli varsin huonossa hapessa. Viikko sitten sunnuntaina parsin 5 paria (joista osan olen jo aikaisemmin terittänytkin). 

Myös Idalta vuosia sitten saadut kissasukat saivat uudet terät jälleen kerran:

Nyt on taas "työkengät" timmissä kunnossa! Kantapään harmaa varmaan Sallanjämiä ja valkoinen ja pinkki äidin ja KikkaL:n jämälankapussista löytynyttä Pallasta. 

 Joulukuu vilahti ohi vauhdilla kaikkine tapahtumineen ja tapaamisineen.

Turun Valon polku tuli katsastettua viimeisenä aamuna. Aurajokea kirkolle toiseen suuntaan ja toista rantaa pitkin takaisin ja Förillä yli. Tämän vuotinen oli vähän pettymys, mutta kivaa kun järjestetään. Mietin siinä kävellessäni, ettei varmaan tavallisesti pimeänä sunnutaiaamuna kahdeksalta ole näin paljon kulkijoita jokirannassa!

Kauneimmat joululaulut käytiin laualamassa perinteisesti Kakskerran Kirkossa. Meinas ihan unohtua, mutta onneksi oli rippikoululainen, joka muistutti!

Joulun alla vietettiin kiva glögi/juusto -ilta ystävän ja vanhempien seurassa. Teemana Suomi-Ruotsi maaottelu: Loimua ja Blossaa. Taisi tulla tasapeli. Tästäkin olisi kivaa tehdä perinne - tänä vuonna jo toinen kerta!

Pukinkonttiin päätyy vuosi vuodelta vähemmän käsitöitä. Muutama pieni paketti sentään.

Sukat Lankavan Mainiosta (kuviovärit äidin pallasjämiä). Varren mallineule Lankavan kuvastosta. Nykylapset kasvaa varmaan maata myöden: Kymmenvuotiaan jalkaan sukat kokoa 44!

Viime vuotisiin lapasiin tarvittiin kaveriksi pipo. "Tilaus" tuli sen verran myöhään, että kieputtelin palmikkoraidan vaan keskelle eteen. Lankana Peo30 Merino, menekki pari kerää CraSy 4 mm trioilla.

Kuvissa värit on ihan päin peppua. Pipo on oikeasti vaalean sininen...

Isä sai jouluksi yhdet sukkansa puhtaina ja parsittuina. Toiset sukat oli jo niin atomeina, että joulupäivän iltana hän sai niihin uudet terät :) Vielä löytyi pari nöttöstä bambusukkalanka Rubinia, joka riitti just ja just. Onneksi sillekin langalle on löytynyt korvike.

Muissa paketissa olikin mm elektronisia hiirenkarkoittimia :) Jotka eivät osoittautuneet kovinkaan tehokkaiksi.

Joulua vietettiin nyyttäriperiaatteella. Jokainen teki jotain ja vietiin kaikki isän luo Förinrantaan. Siellä on tarpeeksi tilaa, riittävästi astioita ja jokainen pääsee omaan kotiinsa nukkumaan. Tänä vuonna onnistuin jo paremmin The Jälkiruuan ja juuston kanssa. Katasrofikakku jäikin veljen tyttären riesaksi ;)

Joulupäivän aamuna lähdettiin mökille. Olihan vielä monta päivää pyhiä jäljellä. Ja ruokaa riittävasti. Koko ikävänharmaan syksyn jälkeen viimein näkyi sininen taivas ja aurinkokin!

Tapanina taas perinteisesti sienimetsään. Saalis ei ollut kummoinenkaan, mutta mukavaa oli hyvässä seurassa rämpiä metsässä pari tuntia!

Päikkäreiltä tuli vahdikas herätys, kun Hissu singahti jalkopäästä riehumaan ympäri mökkiä! Hiirihän se siellä taas. Tällä kertaa suuri metsästäjä tarvitsi sekä mun että pappansa apua: Hiirenpahus meni sohvan alle ja siellä vielä matonkin alle! Kun sohva oli nostettu pystyyn ja matto kääritty rullalle, niin otus näytteli kuollutta, mutta ei ollutkaan... Olipas taas menoa ja meininkiä!

Lauantaiksi luvattiin Hanneksen riehuvan myrskytuulen voimalla. Lähdin aamulla töihin ihan hyvässä säässä. Päivän aikana tuuli yltyi ja jännitin pääsenkö vielä takaisin: Kulkeeko lautta vielä iltapäivällä ja onko puita kaatunut tielle. Myrskyn tuhoilta vältyttiin ja sähkötkin pysyivät koko ajan!

Rantakeinu kaatui, mutta se nyt kaatuu joka vuosi muutenkin.

Vuoden viimeinen valmistunut käsityö oli huivi Laines Du Nordin Poemasta:

Lanka on 100% yksisäikeista liukuvärjättyä merinoa ihanan muhkealla kerällä. Olen ihmetellyt, että kuka se meille noin kamalan värista lankaa onkaan tilannut!

Tämä huivi oli mun "kotiläksy" kansalaisopiston neuleklubin oppilaalata. Piti opetella tekemään palmikkoa, joka näyttää samalta molemmilta puolilta. Ihan simppeliähän se oli.

Koko vuoden langankulutus ei ollut lähelläkään aikasempia: Vain 17416 metriä! Tosin en ihan jokaista pikkuruista sukkaa ole punninnut, mutta puolimaratoni jäi tänä vuonna kauas. Tänä vuonna uusi aloitus ja ensimmäiset sataset on jo neulottuina.

Vuosi vaihtui ystävien seurassa. Syötiin, saunottiin ja pelattiin. Pirkanmaalla Hannes oli riehunut oikein kunnolla sekä Tottijärvellä että Kangasalla. Onneksi mikään puu ei lopulta kaatunut talojen päälle! Hissulla oli kissanpäivät: Leikittäjiä riitti ja pääsipä myös "dokaamaan":

Jopas on aikaa vierähtämnyt! Huomasin juuri, että parin päivän kuluttua on blogin 18-vuotispäivä! Siitä on siis tulossa täysi-ikäinen! Moni aikalainen on lopettanut bloggaamisen, mutta tämä dinosaurus vaan jatkaa. Vauhti on aika tavalla hiipunut alkuinnostuksesta. Hyvänä käsitöiden muistikirjana tämä toimii edelleen ja mukavaa on huomata, että kävijöitäkin vielä riittää. Kiitos teille!

Siispä niihin käsitöihin: Syksyn lankaihanuuksia on reissannut kässäkassissa ees sun taas ja valmista on tullut hitaasti. Ehkäpä olen himmaillut valmistumista, jotta voin pitkittää nautintoa :)

Austermann Country Flair on mielettömän kevyttä: 50 g:n kerässä 350 m. Lanka on kauniisti liukuvaa ja materiaali ihana: 40% puuvillaa, 35% babyalpakkaa ja 35% villaa. Tämä nuttu painaa vaan 150g! Resorin neuloin 2½ puikoilla ja miehustan 4 mm KnitPro Zingeillä. Hihat tikuttelin Addi CraSy Trioilla.  Tosiasiassa tein hihat ensin ja vasta sen jälkeen miehustan alaosaa niin pitkälti kuin lankaa riitti.Toinen syksyinen lankaherkku Katia Cotton Merino Paradiso on odotanut puikoille pääsyä pitkään. Johtuiskohan siitä, että se vyyhti piti keriä vai siitä, ettei värit taida olla ihan susuinta sorttia? Kun silmukat oli luotu, niin eihän sitä malttanut jättää käsistään! Lanka on nimensä mukaan 70% puuvillaa ja 30% merinoa ja 100 g:n vyyhdillä on 210 m.

On taas aika tonttulakkien. Ida tuumasi, että villa-allergisille ja vegeillekin pitäis olla vaihtoehto. Puhumattakaan Hönö-hauvasta! Minä toin puikoille vegen ja Ida Hönön vaatetuksen:

Edellisessä postauksessa hehkuttelin itse askarreltuja silmukkamerkkejä. No kuinkas kävikään? Reunuksessa kerroksen vaihtumiskohtaa osoittanut merkki neuloitui mukaan ja huomasin sen vasta monta kerrosta myöhemmin! No tarviihan tonttukin heijastimen - ainakin täällä etelässä ku on vaan pimiää ja mustaa aamusta iltaan ja pitää hiipiä hipihiljaa tutkailemassa onko lapset kilttejä.

Iästä puheen ollen: Joku asiakkasitamme kysyi Hönön ikää.En ihan tarkkaan muistanut, mutta aikunen on. Tämä blogi kertoi, että Hönön synttärit on maaliskuussa ja sen on syntynyt vuonna 2012. Aika vanha ja arvokas koira vai mitä?

Nykyinen blogikattikin täytti viikolla puoli vuotta. Viime viikonloppuna se toi mulle innoissaan ekan saaliinsa! Huutelin ovelta illan hämärtyessä ja pikkuinen tuli innoissaan loikkoloikkaa sisälle. Hieno saalis hampaissaan! Olisi tietenkin pitänyt kehua, mutta kun myyrä oli elävä ja karkasi... Siinä sitten illan vietin aina välillä näkien sivusilmällä jonkun vilahtavan jossain. Samaan aikaan suuri metsästäjä nukkui tyytyväisenä tuolissaan...

Lopulta näin myyrän livahtavan vessaan. Paiskasin oven kii. Kaappasin nukkuvan kissan kainaloon ja heitin vessaan kiljuen et "Hoida homma". Tunnin kuluttua kurkkasin... Nyt tuli kehuja!

Puolvuotiset "juhlittiin" eilen. Ajattelin tarjota jotain oiken nannaa sapuskaa. Syrämenmuotoisessa purkissa harmaata limaa, joukossa oli epämääräisten kappaleitten seassa jotain herneitä! Tässä Hissun mielipide:

Virallinen puolivuotiskuva alla:

Joka vuosi mietitään Piikun kanssa et ne on NIIN nähty. Tampereen kässämessut siis. Ei mennä. Paitsi muutamaa viikkoa aikaisemmin jompi kumpi meistä laittaa viestin et jos sit kuitenkin... Tällä kertaa se oli Neulefriikin vuoro. Heitti ajatuksen, et jos seikkailtaisiin junalla! Ja niinhän me tehtiin.

Matkakässyhän piti olla. Joku kiva, pieni, helppo ja kuitenkin järkevä. 

Perfect Premium on meillä päätynyt korvaamaan teeteen Pallaksen. Monia vaihtoehtoja testailtiin kyllä. Lopulta hinta/laatu/värivalikoima ratkaisi.  Pitihän sitä makustella ihan omilla puikoilla. Tykkään. Mukavan tuntuinen eikä liian paksu. Konepesun kestävä ja sopisi isompaakin neuleeseen myös lapsille. Junassa matkustaessa vartta syntyi ihan kelpo vauhtia. Kantapää menikin paluumatkalla ihan väärään kohtaan. Onni on matkaystävä, joka purkaa mun puolesta :)

Moni varmaan tuntee myötähäpeää, kun lukee mun juttuja. Miks ihmeessä kaikki möhläykset pitää kertoa? No ensinnäkin siks, et "vahingonilo paras ilo" ja siks, et kun kerron, niin muut ei tee samoja virheitä. Tällä kertaa - kuten monta kertaa aikasemminkin - kysymys on huovuttamisesta.

Ollaan pitkään etsitty mukavaa huovutukseen sopivaista lankaa puotiin. Monet langat on liian paksuja (50g=50m) ja lopputulos on tönkköä. Hiukan ohuempi oli hakusessa. Lankavan Into kuulosti just siltä, mitä etsin eli 50 g=75m. Siitäpä hyväksi todetuilla teeteen ohjeilla intona tikuttelin "lomasella" sukat, lapaset ja tossut sukkapuikoilla 5½. Menekki lapasiin 2 kerää, sukkiin 3 ja tossuihin 4 kerää. Näytti tosi hyvältä ja olin tyytyväinen itseeni: Kerrankin lomalle suunnittelemani kässyt myös toteutuivat!Kärrykaupalla lehtiä, neulasia, sammalta ja lahonneita pöllejä kompostiin. Missään ei raataminen näy, mutta kyllä tuntui. Siis kropassa. Sekin oikeasti mukavaa, kun lihakset on kipeänä tekemisestä.

En matttanut pysyä poissa metsästäkään vaikka ankarasti yritin...

Syksyn tulleen alkaa kässytkin taas innostaa. Usein asiakkailta tulee parhaat vinkkiviitoset. Joku lanka, joka on puodissa, mutta ei kauheasti puhuttele, saa ihan uutta puhtia! 

Pro Lana Chenille on ihan hyvä esimerkki. Kun tarpeeksi kiva ohje tuli vastaan niin muhkea tuubi syntyi ihan muutamassa hetkessä! Vieläpä virkkaamalla... Ketjusilmukoita 120 cm, ympyräksi ja  vuorotellen kerros ja puolipylväillä ja takavirkatuilla kiinteillä ysin koukulla. 

Mukavan pehmoinen tuubi ja menekki kaksi kerää.